— Miten sinne jouduitte?
— Menin vain, kuten jo sanoin. Olin siihen aikaan Turun lääninhallituksessa, jossa sain toimen v. 1883. Teatteri vieraili kaupungissa syksyllä 1887, minä menin tarjolle ja kelpasin.
— Muitta mutkittako?
— Täytyi tietysti ensin esiintyä Turussa ja antaa vielä koenäytäntö johtokunnalle Helsingissä, sitten oli kaikki sitä myöten valmista.
— Missä kappaleessa ensin esiinnyitte Turussa?
— Näyttelin Marokon prinssin osan Shakespearen Venezian kauppiaassa, Portian erään kosijan. Katsomossa istuivat kaikki virkatoverini virnistellen, mikä minua hermostutti niin, että ratkaisevassa silmänräpäyksessä unohdin koko osani. Kuiskaaja pani parastaan. Portia, rouva Rautio, koetti hänkin supattaa jotakin minulle, mutta mikään ei auttanut, ennenkuin ennätin rauhoittua ja itse muistaa vuorosanani. No niin, otin sitten viransijaisen kahdeksi viikoksi, lääninsihteeri Rydman, jonka täydellisessä suosiossa olin, antoi minulle oikeuden olla poissa kokonaista 2 vuotta paikkaani menettämättä, ja suori minut matkalle Helsinkiin, vaikka ei erittäin kehottanut teatteriin liittymään, mutta ei tahtonut estääkään.
— No, sille Helsinginmatkalle jäitte?
— Sille jäin, aluksi 100 markan kuukausipalkalla, joka ei vieläkään niin ruhtinaallinen ole. Silloisista virkatovereistani istuu usea nyt 20000 vuosituloilla, jotka kai minullakin olisi, ellen olisi antautunut tuolle epäkiitolliselle taiteilijauralle. Olinhan jo nuoruudestani huolimatta ollut Liedon nimismiehen sijaisena; alku oli siis hyvä.
—. Minkä osan esititte sitten johtokunnalle Helsingissä?
— Daniel Hjortin. Heti esityksen päätyttyä nousi Jaakko Forsman paikaltaan, muutoin vanha kotipitäjäläinen, Hämeenkyrön poika, ja lausui: "Tervetuloa Helsinkiin!" Tiesin sen kohtaloni ratkaisuksi, ja heti sitten sainkin välikirjan.