lennän rataa, jot'en tunne itsekään. En tiedä kunne
vie mua tahto oudon vallan halki hyyn ja ikihallan
yksin, ilman seuralaista. Kuu ei kierrä, päivä paista,
missä kuljen, kunne kiidän. Salamana yössä liidän,
yöstä tulen, katoon yöhön, säkenöivään tähtivyöhön.
Mutta tieltäin kaikki sammuu, kalman kylmät karjat ammuu.
Katselevat mua kammoin kaikki, katselleet jo ammoin
ovat erakkoa taivaan, joka syöksee surmaan, vaivaan
maisen rodun. Niin ma kuljen tietäni, ja jäähän suljen
olemuksen oudon sadun. Kulkija oon laajan ladun,