aluttoman, loputtoman, kylmän, yksinäisen, oman.
Teen, mit'eivät toiset tehneet, näen, mit'ei toiset nähneet.
9.11.1914.
KUOLEMA
UNIKUVA
I.
Hämärä virta, vierivä verkalleen, hohde himmeä kalvossa kuulaan veen, saapuva mailta, joiden et ääriä tunne, vyöryvä eespäin, kenkään tiedä ei kunne.
Takana tummat, louhiset jyrkänteet, kalliot karut, kuiluiksi haljenneet, raunioita niin kauas kuin silmä kantaa. Kyynelraidat peittävät mykkää rantaa.
Outoa rauhaa uniset aallot soi, nouse ei koskaan päivän hehkuva koi. Pisara joskus puiden oksilta putoo, kuudan kylmä hopeaharsoja kutoo.
Kaikkialla äänetön autius, elon ja kuolon kaamea arvoitus. Mistä ja minne? Kenkään ei vastata saata, aika on täällä kysymästä jo laata.