IV.
Lepää virta aamun autereessa, kentät aavat kasteen kimalteessa.
Kaikkialla kylmän kuulas tuntu, mailla hallan hopeainen huntu.
Hyinen hohto pilven hattaroissa, päivän kehrä, kuu ja tähdet poissa.
Jäiset juovat ilman ääriin piirtyy, virran kalvoon niiden siinto siirtyy.
Äänetönnä venhe vettä viiltää, kuurahelmin aavelaiva kiiltää.
Nousee vanhus niinkuin patsas pilven, ottaa kirkkaan, hopeaisen kilven,
jonka viskaa virtaan purren eteen. Painuu kirjopinta kylmään veteen,
välkkyy, vaipuu, heittää hopeansa hohdon virtaan. Laineet loistossansa
valkein lieskoin lyövät keulaa vasten. Pursi aaltoja ui autuasten.