viel' lyönyt ei, ei aja tuli valjain vahvuuden vöissä päivä, punertuu vienosti koissa vasta. Kalvas kuu taivailla täyttyy lailla kultamaljain.
Kuin kukka valkee kinoksien alta ilmoille kevään henki kerkiää. Puoleksi viel' on talven tyly valta,
viel' aamuin maassa kiiluu kuura, jää, syänpäivä paahtava kun taivahalta siipensä kultalentoon levittää.
KESÄ.
Katoo taivaan kulta-kiilut, himmentyvät hopeehiilut, Saloss' soivat salvospiilut, savuavat sysimiilut.
Päivä huikaiseva, paista! Lämmitä maan karun kaista asunnoistas autuaista. Ihmislapsi, heelmät maista
hyvät, pahat, konsa kerkee kesäs! Väleen virret herkee, lankee päivänsäteet vinoon.
Kerää muistot kultapinoon, kohta Hallan maille lähdet, syttyy vilun valkeet tähdet.
SYKSY.
Kultainen syksy yllä nummien, laskussa päivän lepää autius lakee, rannoilla rämeen leijuu sumu sakee. Kultaiset tähdet puiden tummien