latvoissa, kiertää varjot kummien käärmeiden lailla maassa, marja makee mättäällä puuntaa, suojaa hirvi hakee peitosta soiden usvain summien.
Kuu ypö-yksin kiertää kehiänsä, jokainen yksin elää elämänsä, Kimaltain kyynel kylmä puusta putoo.
Kuin kohtalo yö mykkä maille lankee. Ahdistus hiipii rintaan outo, ankee, kuu korkeudessa kultarihmaa kutoo.
TALVI.
1.
Luminen tienoo.
Pitkät, harmaat pilvet sataa valkeata vitilunta. Luonto nukkuu iki-unta, unisina aavaa rataa
pitkät, raskaat pilvet mataa. Kohta uupuu ihmiskunta. Haihtuu lempi, halveksunta, jotka kiihko mieliin lataa.
Valkeata hautuumaata, haudat ristejä vain vailla, — muut' ei silmä nähdä saata.
Tähdet hyisen tienoon päällä. Kuolo elävitten mailla haudat hiljaa kattaa jäällä.