2.
Kimaltavat hanget.
Välkehtii valkoisena hangen pinta, petäjät nukkuu lumipeitteen alla, syänpäivän kylmä kuulto taivahalla, timanttivöissä vuoren jäinen rinta.
Väräjää metsä virttä salaisinta, sinervät varjot peittää tummemmalla hehkulla hanget. Väleen vaipuvalla päivällä silmässään kuin palavinta
paahdetta. Syntyy aamuruskon myötä hämärä; kaikki hehkuu lyhven hetken. Kultaiset tähdet kuuluttavat yötä.
Kuun sirppi uhkaavana yllä kiiltää, alottaa oudon, yöllisen jo retken. Ytimiin saakka vilun teräs viiltää.
3.
Talviseen korpeen.
Kuin tarulinnaan äänettömään liukuin timanttipintaa teiden rientää reet, kuurassa kiiluu korkeet harjanteet, heleinä helkkyy hopeesoinnut tiukuin.
Jalaksen alla vaikertaa kuin kiukuin viluinen lumi, Korpilammen veet hopealevyksi on hyytyneet, ruskossa ehtoon lailla kultariukuin