Nämä kaksi heppulia ovat Pekan parhaat toverit tätänykyä. Ihme kyllä ei hän ylläpidä tuttavuutta lukutoveriensa polyteikkarien kanssa, vaan on valinnut seurakseen Keräsen, joka on torpparin poika ja lukee kieliä, ynnä kauppiassuvun vesan Voutilan, joka aikoo lakipykälien avulla turvata esi-isiltään perimänsä huijaushengen. Ne ovat kaksi aivan vastakkaista tyyppiä, toinen idealisti, toinen kyynikko, ja sopivat siten hupaisesti täydentämään toisiansa.
— Koska eriseuralaisuus on jo alettu, on viisainta olla pitämättä juoma-aineissaan suden tai lampaan puolta, tuumii Pekka. Siksi hän tilaa heti lasin whiskyä, ja tietysti kepeän illallisen, jonka siinä sivussa voi hyvin vaivattomasti nauttia.
Ei puhuta pitkään aikaan mitään, ryypiskellään vain hartaasti. Pekka on jo tilannut kolmannen whiskylasin, kun lopulta punapää viittaa päällään seuralaiseensa, ja murahtaa:
"Se tuo ei aijo maistaa muuta kuin viiniä."
Klanipää: Tämän asian selitys on siinä että meitä kumpaakin on tavallaan vaimonpuoli pettänyt.
Pekka: Ahaa, ja sinä siis ruumiisi terveyden vuoksi pysyttelet vain viinissä, kun toinen taasen tahtoo päästä Nirvanaan.
Klanipää: Niin, minulta haavoitettiin ruumis, ja Keräs-raukalta sielu.
Punapää: Sulla ei totisesti muuta olekkaan kuin tuo ruhosi, eikä sua muualle saata satuttaa. Kutti parahiksi.
Klanipää: Itseesi se kutti-pisto osuu. Pikemmin minä tästä selviän kuin sinä kuolemattoman sielusi taudista.
Pekka: Etkös sinä, Voutila, aikoinasi yritellyt lukea teologiaa?