Mutta ihmisethän ovat sanoneet: Kyllä se Iita hyvästi jaksaa, ei hätää mitään. Niin sanoi vielä Raappanan isäntä viime syksynä, ja lisäsi salaperäisesti: Huhutaan sillä olevan rahakätköjäkin, vaikkei tiedetä missä ne on. — Ne ovat kaikki vetäneet minua huulesta, kun eivät ole ilenneet juoruta miten asia oikeastaan on. — Sikamaisesti olet, Pekka, isänperintösi hoitanut; oman osasi hummaat iloisesti pois, ja toisen osan jätät virumaan pankkiin, tuumien että Herra hänet hoidelkoon. Tilillä olet nyt, ja tiukasti oletkin. Olet murhannut hänet, joka sinulle elämän antoi. Hm, saakeli hänen antamisistaan. Mutta tässä on nyt turmeltu muutaman naisen elämä, ja sitä ei enään mikään mahti korjaa kohdalleen. Täytyy tehdä se, mitä vielä voi.

Varovaisuus on kuitenkin tarpeen. Eihän ole varmaa että tuo sisukas piru — jos se sittenkään on hän? — ottaa apua vastaan — apua entiseltä aviomieheltään ja entiseltä pojaltaan. Pekka kumartuu naisen puoleen, sanoen puoliääneen:

"Minä tunnen teidät."

Ei mitään vaikutusta. Pekka kysyy:

"Tunnetteko te minut?"

"Tunnen kyllä", vastaa nainen käheällä äänellä, kääntämättä päätään akkunasta.

Se on siis hän! Mutta aivan niin yliolkaista vastausta ei Pekka ollut odottanut. Nainen oli siis jo aikoja sitten, ehkä jo paikalleen istuessaan, tuntenut poikansa, vaikkei ollut asiasta milläänkään — ja nyt heitti vastauksensa välinpitämättömänä selkänsä taakse. Sehän on kyllä liiankin laupiaasti tehty, koska päätetty on etteivät he tunne toisiaan. Vaikea on nyt lähestyä. Mutta nyt on kertakaikkiaan ja kaikesta huolimatta soudettava esiin. Eikä tässä auta kaarrella. Suora tie paras tie.

"Arvaan kyllä mistä te tulette, mutta arvasin sen vasta nyt. Paikkakuntalaiset, sieltä teidän kotipuolesta, ovat sanoneet että jaksatte hyvin."

"Vai niin sanoivat, saatanat."

Pekkaa puistattaa. Tuosta suusta ei sittenkään haluaisi kuulla kirouksen sihahtavan. Pekka huomaa sitäpaitsi alottaneensa puheensa väärästä päästä. Naisessa voi herätä epäluulo, kun tätä tietä käydään asiaan. Mutta eihän enään sitäkään tyhmyyttään voi korjata. Täytyy jatkaa: