Ja eihän Pekalla muutakaan tehtävää ole kuin istua neljänneksi mieheksi piiriin. He ovat siinä nyt kaikki tehtaan pomomiehet: uusi omistaja ukko Liuski, insinööri Suojanen, laiha konttoripäällikkö Raatikainen ja pyylevä teknikko Suorsa — kaikki muut uutta väkeä paitsi Pekka. Muut entiset ovat menneet, koska eivät sietäneet Liuskin kursailematonta puhetapaa, mutta Pekka tulee ukon kanssa mainiosti toimeen. Liuski on nahkuri, joka vanhoilla päivillään ryhtyi keinottelemaan, ja menestyikin kuin onnen kultapoika ikään, niin että lopuksi ostaa räväytti kokonaisen tehtaan. Viisas mies, ja rohkea kuin ilves. Verevä se on vielä vanhoillaankin. Se on osannut panna kituvan tehtaan jauhamaan kultaa. Eikä Liuskin ukko lopeta afääreitään tähän, vaan uusia kahmauksia yhä hautoo päässään. Kaikki sille onnistuu, paitsi yksi asia: ei saa naitettua tytärtään. Tyttö ei taivu ukon tarjokkaihin, eikä ylipäätään näy huolivan kenestäkään. Viimeksi on Liuskin Lahja polttanut hyppyset ukon suosikilta, tältä roimalta teknikolta tässä. Isä oli siitä hyvin pahoillaan, mutta nielee katkeruutensa hiljaisuudessa, sillä hän rakastaa tytärtään.
Nyt on Liuski hyvällä tuulella. Siihen vaikuttanee osaltaan munatoti, joka on ukon suuri ihastus. Hän on erinomainen konjakin tuntija, mutta aivan erikoisella tavalla: konjakit ovat hänen aivoissaan luokitellut tarkkaan arvojärjestykseen senmukaan miten ne kykenevät aikaansaamaan herkullista munatotia. Tämän juoman valmistaminen on muuten uskottu ukon omalle rakkaalle muijalle, ja se pitää kaikkien tietää ettei koko Suomivaltiossa ole toista sellaista munatotin vatkaajaa, sekottajaa ja höystäjää. — Joka lauvantai-ilta, saunasta tultua, pitää tämän himojuoman höyrytä ukon nokan alla, ja joskus muulloinkin, kun on väsynyt tai vilustunut — lisäksi vielä tietysti jouluna ja juhannuksena. Nyt on juhannusyö, ukko on saanut totinsa, ja on siis tyytyväinen. Vertaus ja leikkipuhe rätisee hänen partansa sisältä, pitkin sikaarin sivua. Kaikkien on nyt juotava munatotia, niin Pekankin. Irja sen valmistaa, mutta maistaa itse ensin leikillään lasista, tarjoten sitte vasta Pekalle.
Hetken on Pekka kuunnellut toisten juttuja ja iloinnut siitä että jotain melua on ympärillä. Mutta outo tyhjyys on yhäti hänen mielessään. Ei se ole apeutta, ei ylipäätääri mitään, tyhjyyttä vain, ja melkein onnea siitä että niin on. Onpa ainakin tilaa ottaa vastaan, jos jotain on tuleva tänä kummallisena yönä. Niin miedolta tuntuu toisten melu, ja niin laihoilta Liuskin itsessään kyllä mehuiset jutut, että Pekka kuvittelee olevansa tässä kalliolla vain juhannuksen kanssa kahden ja odottavansa jotain. Yörastas lirittää heleitä koloratuurejaan. Järvi lepää tyynenä. Kolme naista tulee kahvikaluineen. Neljättä ei näy.
"Kylläpäs Pekka nyt vahtii kaihoisin silmin onnensa horisonttia", huomauttaa Liuski, vihjaten siten Irjan ja Pekan väleihin. Ukko pitää heitä melkein jo kihlautuneina. "Se on oikein, kunhan samalla pidät silmällä tuota taivaan horisonttiakin tuolla. Ota se vahti nyt virkatehtäväkses, ja kiekaise kun aurinko sieltä naamansa näyttää. Minun on aikomus täräyttää sillä hetkellä vähän tavallista juhlallisempi kunnialaukaus. Kii veti vai, Pekka, että otat päällesi kukon tehtävät? Me tässä varustellaan muuta, vaikkapa nyt laulettaisi aluksi."
"Olkaa huoletta, setä. Koetan parastani." Sitä lupaustaan ei Pekka suinkaan aio pitää, mutta nyt saa toki olla rauhassa.
Liuski varottaa vielä kerran kaikkia suurella äänellä ettei kukaan saa mennä louhimolle auringonnousun aikaan, vaan on pysyteltävä tässä, ja ylipäätään tämän ja tämän linjan lännenpuolella. — Kaikilla on tiedossaan että ukko on järjestänyt juhannuspaukkunsa sinne kivilouhokselle, mutta minkälainen siitä oikein tulee, ei tiedä kukaan.
Pekka lähtee kuljeksimaan rantaa pitkin syrjemmälle. Ukko Liuski kuuluu kehuskelevan miten munatoti on mainio asia esim. lauluäänen vahvistajana. Totinsa jälkeen ukko kyllä mielellään lauleskelee, mutta nyt jymähyttää hänen barytoninsa aivan erikoisella kuminalla:
Pappani maja on matala ja pieni, ei tarvitte portahia — — —
Entä Irja — eikös sekin haaveile:
Ja se ilta oli lämmin ja ihana ja linnut ne lauloivat, keto allansa kaunis ja vihanta, kukat kedolla kasvoivat.