Joskus sattuu niinkin, että asianomainen potilas ei saa lääkkeitä käsiinsä ensinkään. Mutta ei niiden häviämisestä ole kellekään mitään vahinkoa; ennemmin voisi sanoa että siitä on hyötyä, sillä lääkkeitähän on niin tuskastuttavan paljon.
Mutta silloin kun lääke kunnialla saapuu perille tekee se kumman vaikutuksen. Jos ei lääkkeiden saaja saa tietoonsa kuka on lähettäjä, niin joutuu hän ikäänkuin jonkunmoiseen pienen raivohulluuden valtaan. Lääke vaikuttaa, sillä se on voimakasta. Mutta kohta kun hän saa tietoonsa lähettäjän, tyyntyy hän jonkunverran ja alkaa myös vuorostansa pyöritellä pillereitä; sillä onhan hänkin apteekin omistaja. Hän käärii siis suurella huolella kokoon tipat, pillerit, pulverit ja laastarit ja lähettää juoksupoikansa niitä kulettamaan. Ja näin matkaan lähtenyt lähetys kulkee samoja teitä ja saa lisäyksiä ja täydennyksiä aivan kuin äskeinenkin. Ja näin jatkuu tavarain vaihetus herkeämättä.
Se on vielä niin omituista, että jokaisessa apteekissa tuo paketti otetaan vastaan, tutkitaan ja lisätään. Ja kun juoksupoika jättää käärönsä toisen apteekin tiskille on hänen tavallinen sanansa: "Ei vain jumalan tähden pidä sanoa kuka sen on toimittanut", tai jotain sen tapaista. Se osottaa lähettäjän vaatimattomuutta ja sitä, että hän tahtoo pysyä salassa siltä huomaavaisuudelta, jota hän pelkää. Ja käärö, joka alussa oli pieni ja vaatimaton, kasvaa nopeasti kun vyöryvä lumipallo nuoskeassa lumessa.
Jokaisessa apteekissa on oma palvelijakuntansa. Muiden mukana kuuluu palvelijakuntaan muuan "Omatunto"-niminen neiti.
Alkuperäisiltä taipumuksiltaan on tämä neiti niin hyvä, että hän tahtoisi kaikki myrkyt hävittää ja ainoastaan hunajaa lääkkeenä käyttää. Mutta proviisori "Vanhan-Aatamin" mahtava, pöyhkeilevä persoona saa usein tuommoiset esitykset ja ajatukset kuoletetuksi ennenkun neiti Omatunto on niitä ennättänyt täydelleen edes ajatella, vielä vähemmin julkilausua. Silloin neiti saa vetäytyä syrjään ja proviisori itse valmistaa lääkeannokset. Onni on kuitenkin, että tohtori "Järki", käy niin useasti tarkastelemassa noita Vanhan-Aatamin seoksia. Näillä tarkastusmatkoilla särkee hän usein jo valmiiksi käärittyjä lähetyksiä. Tempaapa vielä usein pois paketit, joita juoksupoika jo käsissään pitelee, pois tempaa ja hävittää.
Usein syntyy näiden kahden herran, proviisorin ja lääkärin välillä tappeluitakin lääkeopillisista kysymyksistä ja usein sattuu niin, että Vanha-Aatami voittaa.
Muutamissa apteekeissa ovat Järki ja Omatunto, Vanhan-Aatamin vaanimisista huolimatta päässeet niin pitkälle toistensa kanssa, että ovat perustaneet rakkausliittoja. Kun vanha proviisori on tämän keksinyt, on se riehunut kuin hullu. Usein se onkin liiton rikki saanut; mutta niinkin on käynyt, että Vanha-Aatu on pistetty vahvojen kalterien taakse. Sieltä sen on sitten voimatonna täytynyt katsella miten hänen rakkaita seoksiaan hävitetään.
Mutta usein tekivät liiton myöskin lääkäri Järki ja provisori Vanha-Aatami. Siitä on vasta syntynyt, veijariliitto. Ja neiti Omatunto on sellaisten liittojen hallitessa saanut venyä ja vanua. Omantunnon ovat nämä kaksi ystävystä tahtoneet muodostaa oman mielensä, halunsa mukaiseksi.
Useimmiten tämä harjoitus päättyykin siihen, että Omatunto kuolee, eli oikeammin valekuolee. Silloin ne toiset sitovat tuon valekuolleen Omantunnon käsistä ja jaloista ja ottavat hänen kasvoistaan jäljennöksen. Jäljennöksen avulla laittavat he sitten naamarin ja peli on huipussaan. Nyt heistä vuoroin toinen, vuoroin toinen asettaa päähänsä Omatunto-vainajan naaman jäljennöksen, pukeutuu hänen hameisiinsa ja alkaa esiintymään Omanatuntona. Parhaiten ja erehdyttävimmin osaa Järki matkia. Ja silloin valmistelee hän niin viekkaita sekotuksia, että Vanha-Aatamikin nöyränä tunnustaa järjen etevämmyyden ja tottelee hänen määräyksiään.
Sääli sitä jolle tällaisesta apteekista lääkelähetys lähetetään.