Ja ääni vastasi:
— Se oli sinun nuoruutesi.
Silloin itki vaeltaja, itki kauan ja katkerasti, itki niin että vavahteli voimakas mies; sillä hän oli jo todellakin mieheksi muuttunut.
Kauan viipyi hän "Unelmansa" haudalla ja peitti sen silaamattoman kummun muistojen kukkasilla.
Mutta "Unelman" haudalle kasvoi toivon-tammi. Vihdoin nousi vaeltaja, taittoi sauvan itselleen toivon elinvoimaisesta tammesta ja läksi taipaleelle.
Toivon tammisauvaan ruumistaan nojaten hän nyt tietään astuu. Eikä tunne hänen elämänsä tarinaa vieras, eikä tiedä mistä hän tulee eli minne hän menevä on.
Apteekki.
Ihmisen luonne on hyvin varustettu apteekki, jonka peitetyillä hyllyillä on rohtoja makeimmasta hunajasta tappavimpaan myrkkyyn asti.
Mutta kun me jokainen omistamme tällaisen apteekin lääkevarastoineen, niin on luonnollista, että kauppa käy huonon puoleisesti. Kukapa niitä ostaisi toiselta kun itselläkin kyllin on. Mutta kaupan täytyy käydä ja varaston vaihtua. Sitä varten olemmekin me ihmiset, apteekkien omistajat, keksineet auttavan keinon: me annamme lääkkeitä ilmaiseksi ystävillemme ja etenkin vihamiehillemme.
Se tapahtuu seuraavasti: Minä tarkastan lähimmäistäni. Ja niin pian kun luulen keksineeni hänessä jonkun vian tai puutteellisuuden, kieritän minä pillerit ja lähetän ne apteekissani palvelevan "Kieli"-nimisen juoksupojan, keralla lähimmäiselleni. Usein "Kieli" kulettaa pillerit lähimmäiseen apteekkiin, josta ne tarpeellisten lisäysten kanssa toisen juoksupojan ohella lähetetään seuraavaan apteekkiin. Ja niin jatkuu kierto apteekista apteekkiin, kunnes ne viimein saapuvat osotetulle henkilölle, asiallisten lisäyksien kanssa.