— Mitä sillä tarkoitat? tiuskasi ystäväni niin vihaisesti, että olin selälleni lennähtää.
— Ostahan tällä pojalle vähän leipää ja makkaraa! koetin minä parhaani mukaan selittää. Vasta sanottuani huomasin minä että olisi ollut paljon terveellisempää jättää tämä kohteliaisuus tekemättä, sillä minä löysin nyt itseni makaamasta ystäväni eteisen porraspäässä. Ja niskassani, sekä muutamissa määrätyissä kohdissa selkäpuolellani tuntui hieman epämieluisia muistoja vieraisilla käynnistäni.
Ja silmä kovana tähtäsin minä eteisen oveen, joka sulkeutui sangen ankaralla paukauksella.
Ja kun minä siitä astelin poikamiehen asuntooni pitkillä, raskailla, hieman ontuvilla ja tyhmillä askeleilla, niin tunsin minä vaikenemisen lepäävän ylitseni kaksinkertaisena. Vuoteeseen päästyäni täytyi minun suorittaa pitkä sarja yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskua päivän tapahtumain johdosta, mutta vaikka minä laskin millä tavalla niin aina vaan tuloksena oli päättymätön murtoluku.
Vihdoin kohosi hiljainen huokaus rinnastani, se sisälsi nämät kolme sanaa: "Syntynyt terve poika". Seurasi vielä kerran pitkä, majesteetillinen haukotus ja sitten oli kaikki hiljaista.
Herra Petterqvist mestarikokkina.
(Esittäjä tulee lavalle. Pään sekä vasemman ja oikean käden ympäri on käärittynä liinaiset. Puhelee ja käyttäytyy vilkkaasti).
Nimeni on Petterqvist, (kumartaa).
Olen naimisissa, (kumartaa).
Ja kuten kaikki tiedämme ja tunnemme juttelevat aviopuolisot hyvin usein myöskin kyökkiasioista; niinpä minäkin meidän muijan kanssa.