"Ihan kuin tavallisesti; siinä vain on ainoastaan neljäs osa kahvia ja muu rukiita."
"Rukiitako?"
"Niin, eikös niistä tule aika hyvää kahvia?"
"Tuntuupa tulevan. — Suuret kiitokset."
Lehtori aikoi ennen laittamistansa sanoa jotakin siihen suuntaan, että saatettaisiinpa heilläkin ruveta juomaan ruiskahvia, mutta ei kuitenkaan katsonut sopivaksi ilmaista kotiolojaan, ainakaan lausua mitään moitteen sanaa niistä oman perheen ulkopuolella.
Rouva Streng vei pois tarjottimen tavaroineen ja palasi pian. Lehtori seisoi sen aikaa ajatuksissaan, joista hänet herätti iloinen ääni:
"Mihin päin aiotte kävellä?"
"Kaiketi nyt ensin tuonne mäelle, kun eivät onkeni vielä ole kunnossa."
"Sinne minäkin aioin."
Enempää puhelematta astuivat he vastamäkeen ylös ja seisahtaen siihen, josta tie alkoi painua tasaisemmaksi, kääntyivät katsomaan taaksensa. Siinä makasi ihana järven selkä, kuvastaen paikoittain jyrkkiä, toisin paikoin vihreydestä hohtavia rantojansa.