"En minä jouda, pitää rouvaa auttaa."
Ja Mari juoksi sitä kyytiään pois.
"Enpä tästä minäkään joutaisi, kun on puuhaa illaksi. Ketähän tänne nyt niin isoisia vieraita heti maalle päästyä tulleekaan."
Niin Katri itsekseen pahoitteli käsiään pyyhkiessään.
"Toimitapas sitte minullekin kuppinen, kannussa oli kylmää", sanoi lehtori tytön siitä hänen lähitsensä kiirehtiessä kyökkiin.
"Kyllä, kyllä toimitan."
Rouvan komentavaa ääntä kuului tuon tuostakin kammarista.
"Missä se kahvi nyt viipyy? Äläkä sinäkään tuolla lailla revi tukkaani! Etkö sitä osaa sievemmin käsitellä? Ota nyt se vaalea leninki sill'aikaa kuin juon kahvia!"
Vasta runsaan puolen tunnin jälkeen astui rouva ulos täydessä kaupunkipuvussa. Mari kantoi jäljestä kiikkutuolia ja sen aluslautoja sekä asetti ne rouvan osoituksen mukaan siimespaikkaan.
Nyt lapsetkin taas uskalsivat palata sanomaan "hyvää huomenta" ja sitte katselemaan lehtorin työtä.