Ovesta vielä lehtorin rouva, muistellen kaupunkitapoja, huusi jäljestä:
"Tehkää hyvin, käykää toistekin!"
Asuntoonsa päästyään rehtori heti muutti kohteliaan käytöksensä kylmemmäksi.
"Sellainen pitää illallisen olla, jos kerran pyydetään ketään vieraita", sanoi hän rouvalleen. "Eilisiltana minua oikein hävetti. Ettäs viitsitkin tarjota vain kuivaa kotiruokaa!"
"Enhän minä heitä illallispitoihin pyytänytkään, sanoin vain rouva Lajuselle, että kun heillä ei vielä ollut mitään järjestyksessä, niin saattoivat juoda teetä meillä. Arvelin heidän tyytyvän siihen, mitä sattui olemaan."
"Etkös nyt mitään huomannut?"
"Liiankin hyvin, johan tuo rouva Lajusen tyytymättömyys näkyi eilen täällä. Mutta minä vain en rupea hänen kanssansa kilpailemaan. Saakoon hän herkkusuun kunnian!"
"Päin vastoin sinun pitää kutsua heidät parin päivän perästä ja näyttää, että eletäänhän meilläkin."
"Siitä ei tule mitään. Ei minulla ole kaupunkiruokia täällä maalla. Enkä minä muutenkaan niin suuresti ikävöi rouva Lajusen seuraa. Minä tulin maalle nauttimaan kesän ihanuutta enkä kyökin komeutta."
"Et sinä näy osaavan kohota tavallisuuttasi ylemmäksi, pysyt vain piikain töissä ja ompelijattarien tasalla."