Väittelyä kesti vielä kauankin ja siinä tuli ilmi, että rehtori ei ollut ikänänsä vielä pitänyt kädessään kirvestä, eipä edes partaveistäkään, jonka tähden hän nytkin aikoi antaa partansa kasvaa syksyyn asti, ja että rouva Lajunen ompelutti Miinalla kiinni kaikki ratkenneet hakasensa, puhumattakaan lasten napeista, joiden kunnossa pito tietysti oli Miinan asia; mutta tuota työttömyyttään rouva sentään tuntui vähän ikään kuin häpeävän, kun näet oli lueskellessaan huomannut nykyajan vaativan työtä ja tointa jokaiselta, ken tahtoi pystyssä pysyä. Rehtori sitä vastoin aivan kerskailemalla julisteli suoraan kaiken muun työn halveksimistansa kuin opin taonnan poikain päähän.
Jo yritti kina käymään kiistaksi, joka ehkä olisi muuttunut katkeraksikin, vaan oikeaan aikaan saapui Mari ja supautti jotakin rouva Lajusen korvaan.
Hyvillään tästä keskeytyksestä ja mielessään myöntäen rouva Strengin olevan monessakin asiassa oikeassa, pyysi emäntä vieraitansa illalliselle.
Kehoitusta totellen tarjosi rehtori kohteliaasti käsivarttansa rouva Lajuselle, joka siihen heti tarttuikin. Lehtori ei huomannut taikka ei tahtonut, olla yhtä kohtelias rouva Strengille; he vain muuten vierekkäin astuivat toisten jäljestä sisään.
"Pyydän anteeksi, että täytyy makuuhuonetta pitää ruokasalinakin; eihän täällä maalla ole kylliksi huoneita", selitteli emäntä mielestänsä suuren epäkohteliaisuuden syytä, osoitti kullekin määrätyn paikkansa ja alkoi tarjoella leipää ja voita, rasvasilliä ja suolaista keitettyä lihaa munaputingin kanssa, savustettua kieltä, leikeltyä vasikanpaistia, juustoa ja äsken paistettuja lihapalleroisia.
Tämä kaikki oli vain pohjapainoksi aiottu.
Mari korjaili viimein pois liiat lautaset, vaihtoi puhtaat talrikit ja ruoka-aseet sekä kantoi esiin varsinaisen ruoan: kanapaistin kaikkine viiden- kuudenlaisine lisineen.
Kun sitä oli kylliksi maisteltuja syöty, vaihtuivat talrikit vielä kerran ja jälkiruoka tuli esiin, tehty kermasta ja monenlaisista marjahilloista.
Rehtori oli aivan sulaa kiittelemisiinsä ja söi kuin aika mies. Sen sijaan lehtori näytti vähän neuvottomalta, ja rouva Streng, mitään virkkamatta, ainoastaan vähän maistoi kutakin lajia.
Viimein noustiin pöydästä ja vähän aikaa istuttuaan rehtori rouvinensa, toivottaen "hyvää yötä", läksivät omalle puolelleen maantietä.