"Kiitoksia, hyvä isä."
"Mistäs sait vitsaa?"
"Kun otin sokuria."
"Sano suoraan: kun varastit. Luvatta ottaminen on varastamista. Mutta eikö muuta syytä ollut?"
Mikko ei tiennyt.
"Kun valehtelit Jussin päähän. Muista nyt, että perkele ei pysy totuudessa, sillä hän on valheen isä ja samoin varkauden isä. Joka ensin varastaa vähän eikä siitä tavasta luovu, hän viimein varastaa paljon. Ja vaikka sitä eivät ihmiset näkisikään, niin Jumala kuitenkin kaikki näkee."
Isännän purkaessa kuormaansa ja Mikkoa kurittaessa oli puuro kiehunut. Emäntä oli jo saanut leivät uuniin ja toi pöydälle maidon heraa ja vähän suolakalaa sekä voikokkareen, pistäen sen veitsensä kärjestä suorastaan silmäksi puurovatiin, jonka Anna Maija juuri kantoi pöydälle.
"Taasko sitä puuroa? Vastahan sitä oli aamiaiseksi."
"Eipä tuota näy olevan leipää. Jotainhan pitää syödä."
Kaikki istuutuivat pöytään.