"En minä kiellä auttamasta, mutta kohtuus pitää sentään olla kaikessa. Onko tämä nyt kohtuutta, että pitää syödä puuroa kahdesti päivässä, kun on annettu viimeinen leipä vieraalle ja samalla saatu maitokin noin haljakaksi?
"No, enhän minä nyt tuota arvannut viimeiseksi.
"Ja sitte vielä torut poikaa, kun hän puhuu, mitä on nähnyt; vaikka minä juuri äsken opetin häntä pysymään totuudessa.
"Mitä hänen siltä tarvitsee tuollaisen pojan nassakan pistää nokkansa joka paikkaan vanhempain ihmisten asioihin?
"Ei tällä lailla mitään hyvää tule.
"Ja mitä sinunkaan tarvitsee kaikkia udella? Ei nuo miehet ennenkään minun kotitalossani kaikkiin tarttuneet."
"Minä en olekaan niitä sinun kotitalosi miehiä. Ennen ne naiset tässäkin talossa salailivat, mutta jo nyt toivoin sen toki loppuvan vähitellen. Tee, mitä teet, julki äläkä aina salaile. Totta tosiaan minua ei ollenkaan kummastuta, että Mikko sinusta oppii näpistelemään ja salailemaan tekojansa. Jospa edes tuo Jussi säilyisi! Vanhempia näitä ei enää osaa varmasti taata."
Anna Maija punastui pahanpäiväisesti.
"Ainako sitä sinä sitte puhut totta ja suoraan, ikään kuin en muistaisi viimekesäistä pappein veroin maksua. Etkö siellä itsekin salannut?"
"Enhän minä sanonut muuta kuin että sieltäpähän kirjoistaan näkevät lehmien luvun, ja minunko oli syyni, että olivat kirjoittaneet liian vähän?"