"Olisitpa voinut sanoa suoraan, miten monta meillä oli, kun sitä suoraan kysyttiin, mutta salatapahan piti."
"Mikäs heitä aina muistaa."
"Siinäpä se. Minua torut salaamisesta ja itse teet samaa. Eikö tuo kuitiksi menne."
"Olenko minä kotiväeltä koskaan salannut mitään?"
"Kukapa teidän miesten hevoskauppojanne ja muita vaihtamistanne tietää. Viime markkinoillehan tuo jäi se kunnon ruuna, etkä tainnut kaupasta kostua."
"Hävittää se piti, kun oli niin aitimus. Eipähän nyt hypi, kun ajurin tallissa seisoo tai joskus hyvissä kaupungin aidoissa."
"Ja salassahan nuo rahasikin aina pidät."
"Kyllä sitte koota käskisi, jos jokainen saisi kukkaroa kouria omin lupinsa. Vielä vai?"
"Niin juuri. Sen tähden meidän täytyy pitää omaa neuvoa. Yhdestä se kaikki lähtee."
Isännältä puuttui puhe siihen; hän jäi miettivän näköiseksi.