"Huvan pienihän se oli hupenemattakin."
"Kuulepas, Matti, tuskin vain minä sinuun uskallan luottaa. Pettelethän sinäkin kotiväkeäsi."
"Harvoin se on tapahtunut enkä nytkään sitä olisi muuten tehnyt, vaan näin sinun tulevan. Mitenpä täällä muuten minkään talon poika saisi rahaa? Työtä kyllä saa tehdä kuin pahin renki, mutta älä menekään isältä pyytämään, hän tarvitsee rahat muuhun. Jo olen välistä arvellut lähteä muualle rengiksi, saisinhan silloin edes hyvän palkan."
"On tuossa totta, mitä puhut. Vaan tosiaan, minä en voi tulla teille miniäksi, niin kuin asiat nyt ovat. Sinä kun olet järkevä mies, puhu sinä suoraan isäsi kanssa ja hän puhukoon äidillesi. Minä kyllä sitte koetan pitää Anua Maijasta huolta.
"Onpa se Mikkokin jo aika velikulta.
"Hänet voitte varsin hyvin panna kouluun ja samoin Jussin, kuin siksi varttuu.
"Jopa se Mikko alkaa olla liian suuri mies kouluun pantavaksi. Jospa hän siellä vain oppii enemmän pahuutta, kun ei ole ketään silmällä pitämässä. Kotona edes joskus saa kuria."
"Ole huoletta, kyllä siellä koulussa tehdään kaikki ihmisiksi", vakuutti Liena, uskoen opetukseen pystyvän kelvottomiin yhtä helposti kuin häneen itseensä, jolla oli ollut kunnon vanhemmat kasvattajina.
Matti lupasi koettaa parastansa, vaan eivätpä siinä kaikki vastukset olleet. Häntä itseäänkin oli ainiaan harmittanut siivottomuus, mutta mitä sille kenkään voi tehdä. Karjopiha oli luonnostaan niin vesinen, ja mitenpä niitä elukoita voikaan saada pysymään poissa rappusilta. Ja kun kerran aivan rappusten edessä oli likaa puolisääreen, niin siitähän ne likautuivat lattiatkin.
Lienalle johtui mieleen, että Vaaran vanhempi eli nykyinen asuintupa aiottiin juuri keväällä purkaa ja että oli vedetty pitkin talvea hirsiä rakennustarpeiksi.