Anna Maijan jouduttua pois kotoa johtui emännälle taas mieleen sisar Mari, joka oli pysynyt unhotuksissa kauan aikaa. Kun hän viime aikoina oli kokonaan lakannut käymästä Vaarassa, lähetti emäntä jo sairaana ollessaan Lienan häntä noutamaan. Siitä pitäin taas Mari kävi usein eikä koskaan lähtenyt tyhjin käsin, vaan ei kuitenkaan saanut mitään enää salaa eikä milloinkaan viimeistä leipää. No, eipä Liena laskenutkaan leipävarastoa niin vähäksi hupenemaan.
Jussin ei ollut mieli tehnyt kouluun, vaan ahkera hän kuitenkin oli lukemaan, ja Liena opetti hänelle, mitä itse taisi. Olipa jo muutama vuosi Vaarassa pidetty sanomalehtiäkin ja niistä Jussi aina ensinnä muista otti selon sekä iltapuhteina kertoeli muulle kotiväelle.
Mikko aikaa myöten suoritti kaikki varastamansa rahat runsaine korkoineen takaisin. Mutta se hänen toivonsa, että hän vielä kerran pääsisi takaisin Suomeen, ei näyttänyt toteutuvan, sillä eipä häntä kuulunut, vaikka hän viime rahakirjettä lähettäessään oli sanonut noin puolen vuoden kuluttua itsekin tulevansa. Vaan siitä kului kaksikin vuotta, eikä mitään tietoa tullut, mikä oli hänellä viipymisen syynä.
Eräänä iltana sitte Jussi, käytyänsä päivällä noutamassa sanomalehdet postikonttorista, luki niistä muun muassa:
"Englannin rannalta on merestä äskettäin löydetty pullo, jonka sisällä ollut, erään raskaslastisen laivan kapteenin jo vuosi sitte tekemä kirjoitus ilmoittaa laivan ruvenneen vuotamaan ja vajonneen kaikkine väestöineen ja matkustajineen, jotka on lueteltu ja joiden joukossa on myöskin ollut eräs monta vuotta Amerikassa oleskellut suomalainen Mikko Vaarala."
Vaaran isännälle herahti kyynel silmään. Kadonneen pojan näkemisen toivo siis oli todella kadonnut.
Toinnuttuaan surun ensi tuskasta virkkoi hän äänellä, jonka soinnusta kuului vakavuutta:
"Ihmeelliset ovat Herran tiet! Sen koston Hän siis oli Mikolle valmistanut. Levätköön hän rauhassa syvässä haudassaan!"
"Niin ihmeelliset ovat tosiaankin Herran tiet!" myönsi emäntäkin, jolle Mikon lankeemus oli tullut nousemiseksi. Ja saman tunnustivat kaikki muutkin.