Huomenna kirkkoon lähtiessä seisoi Matilta viistoon jäänyt koivu vielä kallellaan. Isäntä sen käänsi pystyyn ja painoi saappaansa kantapäällä maata ympärille lujempaan.
Isäntä ja Matti ne vain kirkkoon läksivätkin astumalla. Liena ja Anna
Maija sekä Jussi jäivät kotiin lapsia ja sairasta hoitelemaan.
Jumalanpalveluksen jälkeen astui pappi, kun lähtövirsi oli veisattu, uudelleen saarnatuoliin kuulutuksia lukemaan, koska juhannus silloin sattui olemaan sunnuntaipäivänä.
Ensimmäiseksi luki hän erään, jossa kaikkia kehoitettiin ottamaan kiinni ja vangitsemaan olinpaikaltaan poistunutta Mikko Vaaralaa, joka oli epäluulon alainen suljettujen kirjeiden avaamisesta ja niistä rahain ottamisesta sekä sitä paitsi 3,000 markan viemisestä kanssansa.
Tämä oli Vaaran isännälle melkein pahempi isku kuin eilinen kirje. Ilman Matin apua hän tuskin olisi jaksanut paeta pois häntä tähysteleväin ihmisten edestä. Pääsivät he sentään metsäpolulle ja sitä myöten kotiinsa, tapaamatta säälimättömiä katselijoita.
Jo samana iltana saapui nimismies tiedustelemaan Vaarasta, oliko siellä Mikon olinpaikka tiettynä. Isäntä näytti hänelle Mikon kirjeen. Siihen tyytyen poistui kruunun palvelija ja lähetti saamistansa tiedoista kertomuksen asianomaiseen paikkaan.
Muutamien päivien, ehkä viikkokauden kuluttua saapui Jannelta työpaikalta kirje, jossa hän kutsui perhettänsä pois "varkaiden pesästä". Anna Maija totteli, mutta selitteli kotiväelle Jannen vain ikävän tähden tahtovan perhettä luokseen. Niinpä vaaralaiset eivät lähtöä estelleetkään, mutta eivät myöskään aavistaneet lähtijäin sille tiellensä jäävän. Janne näet syksyllä asettui kaupunkiin, kuten Vaaran isäntä alun pitäin oli tahtonut.
Mikon kohtalo ei ollut vaikuttamatta Anna Maijaan; hänestä tuli toimellinen nikkarin matami, johon osaltansa vaikutti myöskin ero isänkodista, sillä eihän kaupungissa enää ollut niin suurta kiusaustakaan tuohon salailemispaheesen.
Kauan sairasti Vaaran emäntä, mutta viimein noustessaan tautivuoteelta olikin hän terve sekä ruumiiltaan että sielultaan, ja sielun parattuapa vasta ruumis olikin ruvennut paranemaan.
Hän niin häpesi entistä käytöstänsä, että pitkään aikaan ei sietänyt salailemisesta puhuttavankaan, ja ryhtyi varsinkin Jussia totuttamaan suoravaisuuteen ja totuuteen, joka hänelle onnistuikin, kun näet Jussi oli tähän asti enimmiten pysynyt Lienan seurassa ja sieltä päin saanut monta hyvää neuvoa ja nuhdetta.