"Kahden vaiheella olen ollut, palaanko nyt heti saamaan rangaistustani vai menenkö edelleen. Tuntoni olisi rauhallisempi lähtemään takaisin, vaan eihän tuo rangaistus tuonempanakaan minulta karkaa.
"Jos Jumala, jota tuskin rohkenen Isäksi sanoa, vaan jonka armoon kuitenkin tästä hetkestä tahdon luottaa, jos Hän antaa minulle ansaitsematonta menestystä Amerikassa, suoritan rehellisesti takaisin kaksinkertaisesti joka pennin, mikäli varastelemisiani muistan.
"Älkää minua liian ankarasti tuomitko. Kun Amerikkaan päästyäni ja sieltä jonkin työpaikan löydettyäni kirjoitan osoitteeni, tottahan silloin ilmoitatte, miten siellä kotona jaksatte ja voitteko antaa anteeksi surevalle Mikolle, jolla nyt on varkaan ja kirjevarkaan nimi."
Pitkään aikaan ei kukaan kyennyt mitään virkkamaan. Isännän leuat vapisivat; emäntä istui kalpeana, kuin kuolema olisi kylmin kourin häneen kosketellut, mutta itkemättä; Anna Maija ulisi. Ainoastaan Matti ja Liena näyttivät olevan rauhallisemmat, vaikka kyyneliä heidänkin silmistänsä valui. Ei kukaan ehtinyt ajattelemaan toisensa tilaa eikä tunteita.
"Äiti, mikä sinulla on?" keskeytti Jussi hätäisellä äänellä kolkkoa äänettömyyttä, kun huomasi äitinsä katseen.
Isäntä arvasi Mikon syytöksen sattuneen liian syvälle. Astuen vaimonsa luo ja ottaen häntä kädestä sanoi hän leppeästi:
"Antoihan Mikko sinulle anteeksi ja Isällä tuolla ylhäällä on paljo anteeksi antamasta, jos vain sen uskolla ja luottamuksella omistat."
Silloin emännältä ensin tunkeutui rinnasta syvä huokaus ja sitte alkoivat kyyneleet jokenaan juosta. Hän oli aivan nääntyä itkuunsa.
Omin voimin hän ei jaksanut nousta. Isku oli kuitenkin tullut liian yht'äkkiä ja tehnyt liian syvän haavan. Hän sairastui vuoteen omaksi.
Juhannus unhottui Vaaran asujamilta