Hyvin kärsivällisenä kuuntelin tätä puhetta, Kieltämättä siinä oli minulle paljon julmaa ja nöyryyttävää, sillä olihan hän niin ilmeisesti aikonut olla minulle uskoton, ettei edes ollut huolinut sitä salata. Eihän hän voinut toivoa, että G.M. antaisi hänen viettää koko yötä vestaalin tavoin. Hän siis aikoi viettää sen tuon herran seurassa. Mikä tunnustus rakastajalle! Olin kuitenkin huomaavinani, että osaksi olin syypää hänen hairahdukseensa, minä kun ensin olin puhunut hänelle herra G.M:n tunteista häntä kohtaan ja niin sokeasti suostunut hänen uhkarohkeaan seikkailuunsa. Lisäksi sai minulle erikoinen luontainen taipumus minut liikutetuksi hänen kertomuksensa teeskentelemättömästä avomielisyydestä ja siitä herttaisesta ja suorasta tavasta, millä hän teki selkoa niistäkin yksityisseikoista, jotka minua enimmin loukkasivat.
— Hän tekee syntiä ilman tahallista vilppiä — ajattelin itsekseni. — Hän on kevytmielinen ja varomaton, mutta hän on suora. Sitäpaitsi rakkaus yksin riitti sulkemaan silmäni näkemästä kaikkia hänen vikojaan. Olin ylen tyytyväinen toivoessani vielä samana iltana riistäväni hänet kilpailijaltani.
Kuitenkin sanoin hänelle:
— Entä ensi yö, kenen kanssa aiot viettää sen?
Tämä kysymys, jonka alakuloisena tein hänelle, tyrmistytti hänet. Hän vastasi minulle ainoastaan katkonaisesti, vältellen.
Säälin hänen ahdistustaan, keskeytin tämän puheen ja selitin muitta mutkitta, että vaadin häntä heti paikalla seuraamaan minua.
— Siihen suostun kernaasti — hän vastasi; — mutta etkö siis hyväksy minun juontani?
— Oi, eikö jo riitä, — minä huudahdin — että hyväksyn kaiken, minkä tähänasti olet tehnyt?
— Kuinka? Emmekö vie mukanamme edes noita kymmentätuhatta frangia? — hän kysäsi. — Hän on antanut ne minulle, ne ovat minun omaisuuttani.
Neuvoin häntä hylkäämään kaiken ja ajattelemaan yksinomaan pikaista poistumista, sillä vaikka tuskin olin ollut puolta tuntia hänen seurassaan, pelkäsin G.M:n paluuta. Mutta hän kiusasi minua niin hellittämättä suostumaan siihen, ettemme tyhjin käsin lähtisi tiehemme, että katsoin itseni velvolliseksi myöntymään jossakin määrin, hänen suostuttuaan niin paljoon.