Herra (hymyilee).
Rouva. Minä kyllä tunnen sinun mielipiteesi! Ne ovat saattaneet sinut unhottamaan kaikki velvollisuutesi perhettäsi kohtaan, ne ovat saattaneet sinut hylkäämään uskonnon ja siveellisyyden.
Herra (on päättänyt pysyä ääneti).
Rouva. Mitä sanot?
Herra (tunnottomana).
Rouva. Hymyile vaan, herra Vapaa-ajattelija! Minua et kumminkaan saa unohtamaan sitä mitä äitini minulle opetti! — Ja äitini oli hyvin järkevä nainen, sen toki tietänet?
Herra (kohottaa olkapäitään).
Rouva. Vai sitäkin epäilet? Se vielä puuttui, että ottaisit äitini ivasi esineeksi!!
Herra (kohottaa kätensä taivasta kohti).
Rouva (nyyhkien). Ja lisäksi tänä päivänä, minun nimipäivänäni, jota minun kotonani aina vietettiin juhlapäivänä, ja joka muistuttaa minua lapsuuteni ihanimmista hetkistä.