Herra. — —
Rouva. Niin juuri, laiha!
Herra. — —
Rouva. Oi, minä tunnen varsin hyvin sinun aistisi. Sitä ei ole vaikea arvata. Rouva Tourimel on paras esimerkki siitä että tukku vaatetta on kylliksi tyydyttämään sinua.
Herra. — —
Rouva. Ja se olento uskaltaa vielä tulla minun luokseni! Se on toki liikaa!
Herra (rauhoittaen).
Rouva. Niin, loukkaannu vaan — sehän on liikuttavaa — kauheata — kuinka voi edes tuoda esiin senlaisia syytöksiä? Eikö herra Tourimel ole sinun paras ystäväsi? Olettehan olleet yhdessä aina kouluajoista asti, kuuluttehan samaan virka-osastoon, ja olethan sinä ollut vieraana miehenä hänen häissään, mikä siis on luonnollisempaa kuin että sinä aina olet ajatteleva vaan hänen parastaan?
Herra. — —
Rouva. Minä tahdon kuitenkin ilmoittaa sinulle, ystäväni, että maailma hyvin ihmettelee nähdessään sinut alituisesti aamiaisella näiden hyvien ystävien luona.