Herra. — —
Rouva. Sinulla on tietysti valmiina tekosyy. Herra Tourimel asuu aivan lähellä ministeriöä, ja onhan aivan luonnollista, kun koti on kauempana, että menet sinne aamiaiselle. Ja mitä minuun tulee, voin tehdä samaten, jos haluttaa!
Herra. — —
Rouva. Vaan sinä tiedät kyllä että minä en ole niitä naisia, jotka nousevat varhain aamulla lietsoakseen toiselle puolen Pariisia. Minä pysyn kotona, minä! (Rouva on puhunut yhteen jaksoon. Hän on jatkanut silmänräpäystäkään pysähtymättä. Vasta sanottuaan: "Minä pysyn kotona, minä!" hän pysähtyy ja vetää henkeään. Tästä päättää herra että nyt on hänen vuoronsa ja aikoo alottaa).
Herra (avaa suutaan).
Rouva (Alkaa taas). Jos herra Tourimel'iä haluttaa pitää ravintolaa, niin miks'ei, hyvin kernaasti minun puolestani. Jokainen hoitaa taloaan varainsa mukaan.
Herra (alakuloisena).
Rouva. Kuinka hänen varansa riittävät, siitä tehköön hän tiliä omantuntonsa kanssa. Minä en ole ollenkaan utelias tietämään, kuka hänen vaimonsa kalliit vaatteet maksaa.
Herra. — —
Rouva. Minä vaan sanon mitä yleensä puhutaan, nimittäin että rouva Tourimel pukee itsensä ihan liian hienosti ollaksensa entisen rummuttajan tytär.