[Painettu »Åbo Underrättelser» -lehteen n:o 6 v. 1824.]
B. VUORO LAULU.
Poika putkella puheli
Piika soitti sarvellansa
A. »Tule tyttönen minulle,
Ole mulle onnellis'na!
B. Milles otat onnellesi?
Köyhä koura, tyhjä tasku.
A. Tässä tyhjässä sylissä,
Näillä köyhillä käsillä,
Kannan salon saari-maille,
Korven keski-kankahille.
Siellä saanen säilytellä
Siellä piilossa pidellä.
A. Miss' on maata merkittyä
Tiettyä tuvan alusta?
B. Kyll' on Suomessa sopua,
Tila väljä Venäjässä!
Tahotko korpehen kotisi,
Taikka kauko-kaupunkeihin?
Oletko oksalla metässä,
Linnan virkoa pitelet?
Valan ma varvuista pesäsi,
Tuulen tiellä tuuvittelen.
Linnun virsiä vetelen.
Tahotko majan manteresen?
Teen minä tuomesta tupasi,
Sängyn pienat pihlajasta,
Jossa viihdyt virsilleni
Unet makajat makeat.
B. Entäs häijyt leipä huolet,
Loput lauluillen tekevät?
A. Kyll' on leipeä lehossa,
Koivukossa kultakuorta,
Sek' on luita kyynäspäissä.
Sekä suonia sivuissa,
Nykärätä niehentäissä
Tahrustella tanhuata!»
[Painettu »Oskyldigt Ingenting» -lehteen v. 1821 nimellä »Runo», ja
Koittareen I, s. 132, pienillä muodostuksilla.]
RENGIN VIRSI.
Jos ma saisin jouten olla,
Jouten olla ja kotona;
Puolen vuotta voita syyä,
Voita syyä, voita juua;
Maata maassa maitosessa.
Mesisessä mellehtiä;
Seistä rasvassa sulassa
Irto-ihrassa iloita:
Kasvaisin kuin puu palolla,
Saraheinä kankahalla;
Lihoisin kuin liina-vihko
Täytäyisin kuin tähkä-säkki
Pitäis piikoiset hyvänä,
Vaimot pääni valkeana.
Vaan nyt käännyn käskyn ale,
Toisen orjaksi osaun.
Toisen työlle talutettu,
Toisen pöydälle pakattu,
Pieneneevät pulskat paikat
Väki-paikat vähenevät;
Eikä kaula neiot nuoret,
Neiot nuoret ja soriat;
Joka suurin on suruni,
Valitukseni, vajooni.
Se m'un laitto laulamahan
Pakotti pajattamaani.
[Painettu »Oskyldigt Ingenting» -lehteen v. 1821, ja Koittareen I, s. 134, vaillinaisesti.]
HORJUTESSA.
Missä viivyt
Mielen viihyke varainen?
Kussa säilyt
Sielun altoinen ajatus?
Joko synnyt
Pohjan kannen alla?
Tokko kasvoit
Näillä mailla mantereilla?
Vainko löysit
Elämän etelämpänä?
Hait hengen
Itämaalta ihanalta?
Kastot kasvot
Aamupäivän auringossa?
Painot posket
Päivän päätetyn punassa?
Ruusut riivit,
Kuot läningit lehistä?
Perhot pyysit
Villat vaipaksi kerihtit?
Missä lienet,
Missä ilmestyt ihana?
Tokko täällä?
Vainko vainoitten vaussa?
Vierastatko,
Kätket kasvot kainalolla?
Että eksyn
Tuhansilta tutkistellen?
Lienet lintu,
Lennät sirkkuna sivuuni?
Siks' kuin siellä
Täytät siunatun sylini?
Lienet lapsi,
Vankan varjonnet syämmen?
Siks' kuin saanen
Toisten täytennä tavata?
Hyv' o'is hinta,
Hiottua huolen alla?
Vihtoin viimen
Tuonen tultua tavata.
Sielun silmät
Siitä itkeevät ilosta;
Mutta mieli
Sopoittaapi syämmelle:
Ett' o'is ehkä
Taivas täysi tännenpävä,
Jos o'is olla
Mieli tietty jo tavattu.
Mesi-sanat
Jotka mieleni jakavat,
Sulo-sanat,
Jotka voittavat volini.
Missä viivyt
Mielen viihyke varainen?
Kussa säilyt
Sielun altoinen ajatus?
Ah! jos annan,
Kaiket taivahat karata,
»Tokkos jouut,
Tulet tunniksi tupaani.
[Painettu »Oskyldigt Ingenting» -lehteen v. 1821, ja Koittareen I, s. 140 nimellä »Rakkautta kaipaaja».]