Senp' ol' Laukka langoistansa
Tuonut taudin tuomisiksi.
Itse istuupi lavalla
Ylen öita yksinänsä
Ajatus on Aunen pääll
Kantele on polven päälle
Kuuta katsopi välisten.
[Kirjoitettu v. 1822.]
B. LAURIN TUOMISET.
Kerran kysy Kyyprialta,
Hengeltä hemmeyden,
Eroskin, Emältänsä:
»Saisinko ma kerran käydä
Pohjan kansat katsomassa;
Millä lailla miehet siellä
Sekä emännät elävät.»
Äiti ääntäpi hänelle:
»Pakkanen paahtapi,
Poikani! pohjan mailla;
Sinne jääksi jähmettyisit.
Jahka kevät kerkiäpi
Joudat mennä joutsenille
Johto-miesnä, juonen kanssa.»
Alko päivä Afrikassa
Vaivata varilla
Lähesty lämpelässä
Matka-linnun majan muutto
Tali joukko joutsenia,
Joitten kanssa kaitsejaksi.
Laitto lapsen äiti kaunis.
Evästetty emoltansa
Hemmuilla, heluilla
Vyötetty suosin-vyöllä
Tuli poika pohjan maille.
Tahto siellä talvellakin,
Vilullakin viekastella,
Mutkaelen muotoansa.
Suksin Suomessa samosi
Jäniksen jälillä,
Poluilla koikka-polven.
Joutsi heitti jonkkelia.
Pirun pikkuisen olalla,
Viini visko vinkkeliä
Pienen kaulalla kanaljan.
Oli Lauri laitelluna.
Lankoja laduille,
Risuihin rihmaksia.
Oli pannut pajatsimet.
Vaskisihin valjasihin
Oli raidat raudotellut,
Kultaellut kuusamikot.
Kyttä kyyrymöisissänsä
Puikkiipi puistossa:
Juristi kuret-lanka,
Siirsi surma silmukkansa
Pienen herjän hengen päälle;
Että luuli lumiseksi
Jänikseksi jähmettyvän.