Eiköhän enämmin lienyt
Siinä viinakin viassa
Jok' on monen mielen vienyt
Että siinä nyt siassa
Vähä on töistänsä veroa
Vähän neuvoihin neroa.
Tahi eikö tapa ynnä
Säätyä kuin ylimäistä
Jok ei meillä maata kynnä
Seuraavat alaiset väistä
Isännät kuin ilman työtä
Tahtovat talossa syödä.
Paljon sull' on työtä, huolta
Jos olet Herraksi halussa.
Tahi tahdot vaimo puolta
Nähdä kalliissa kalussa
Rommit tuoda, tuli juomat
Kahvet ja kanaljan luomat.
Eipäs niitä ollut muinen
Vahvemmassakan varassa.
Vanha vaari partasuinen
Kävi säätynsä sarassa
Eikä poikakan pelannut,
Juonut, herroiksi elännyt.
Miss oli pitoja pietty
Häitä lapselle laettu
Laulaja, se tietty
Ensimäiseksi haettu
Heti kohta virren miitti
Jota kaikki kansa kiitti.
Konsa hän korotti äänen
Korvansa kohotit kaikki
»Kuulemata jos ma jäänen!»
Pelkäsi nyt Matti, Maikki,
Erkot, Lisat liki sata
Lähestyvät laulajata.
Hänpä miesten mielet taisi
Saada ta'atuille tavoille
Sais se vielä nytkin, saisi
Suodun Suomelle, Savoille
Autuaksi ajan uuden
Kautta uuden uutteruuden.
[Painettu »Maamiehen Ystävään» n:o 50, v. 1845 nimellä »Laulun huomen, yli Suomen» pääasiassa tämän käsikirjoituksen mukaan.]
b. LAULUN HUOMEN.
Enpäs olis sitä luulut
Kohtavani kuna pänä
Jonka olen nähnyt, kuulut
Tapahtuneen vuonna tänä
Että uusi laulun huomen,
Tulluna on yli Suomen.