Siis sä Suomen kansa kaunis!
Muuta huolet huokiaksi
Sillä luulolla lujalla,
Ett on luoja luoduillensa
Alinomais'na apuna,
Joka johdatti isäisi
Ahdistuksenkin ajalla,
Joka pitääpi pidellä
Polvi-polvelta pojista
Huolen, ehkä huonommalla.
”Toivolla nyt toisen paikoin
Vuoden vanhan vaihetusta
Odottivat onnettomat,
Jotk' ol' halla haavoitellut,
Routa rouhinut kovemmin.
<tb>
Minä tässä, tämän lainen
Monen tekemä, mokoma —
Joka lukian luvalla
Olen saanut sarkaisemman,
Eli muutoin mukaisemman
Sukunimen Suomalaisen —
Olin muinen muukalainen
Saksan kielinen sanoma
Viikho-lehti Viipurissa.
Vaan nyt vaadin vanhempana,
Ulostulla uudestansa
Maalle maatiaisempana,
Tuttavampana tuville,
Jos sä Suomi! suvaitsisit,
Raatsisit rahasi panna.
Tahto olis tarkoitella
Mitä voisin voitoksesi,
Eduksesi, emon-kielin,
Suomalainen sukukanta!
Minä toimitan todella,
Sulle Karjalan isäntä,
Sulle Savon uljas ukko,
Sulle Pohjan poika kaunis,
Mitä oppinut osaapi
Tiedustella tiedon tiellä.
Minä toisin toimituksen,
Saiko Saksa saatetuksi
Jauhoja, kesä-kelillä,
Suoloja suvi-ajalla,
Kuinka paljo kumpiakin?
Mitä matto maksaneepi?
Eli puuta puistaneepi?
Kaikesta kauppa-kalusta
Minä saallasin sanomat,
Että ennen lähtöäsi
Matka-tielle, tiedon saisit,
Josko vielä Viipurissa
Kaikki kalliina pysyypi,
Eli hiukka hinnastansa
Alentanut arvoansa.
Tarkoin taitaisi Isäkin
Panna paperit pojille,
Valkiatko vai punaiset,
Vainko sievemmin siniset
Talleltansa tahtoneepi
Irti-päästellä itara.
Vaan mä vanhempi varoitan:
Älä pane poika parka
Kalakukon kuoren alle
Joskus juoma-pulloasi;
Sillä Sissi sieppajaapi,
Rekilöistä reisuvaisten,
Viinat Viipurin kadulla.
[Painettu »Sanan Saattajaan Viipurista» n:o 2, v. 1833.]
A. UUSI HUOMEN LAULANNOLLA.
Mitä ma kyliltä kuulen
Kuta kauko kaupungeista
Turhatko hyminät tuulen
Vainko totta toden eistä
Ett' on uusi Laulun huomen
Tulemassa yli Suomen.
Sata vuott' on saanut olla
Laulanto jo laimin lyöty
Kantelekin raaniolla.
Läsiältä läpi syöty
Torakaisilla tupana
Heittiona ja hupana.
Viisaimmat virren teon
Sanoit jonkin joutavaksi
Joka mielen töistä keon
Viepi tyhjän noutavaksi.
Siitä muka köyhät ajat,
Nälkä vuodet, kurjat majat.