Ensin tehdään pesää,
Sitten pitkin kesää
Pesä pienoisilla täytetään;
Niist' on kyllä työtä,
Niitä juota, syötä,
Niitä pellollakin käytetään.
Ei Mar' oltu laiskat,
Mutta lapsi-raiskat
Tarvitsivat kaiken kesän työn;
Etten saanut sunkaan,
Mitään muuta junkaan,
Talveks tallelleni mitä syön.
Nyt mä pidän majaa
Pitkin katon rajaa,
Enkä niinkään ole turvata.
Vasten Luojan mieltä
Katoltakaan sieltä
Eipä varpuistakaan murhata.
[Painettu Koittareen I, s. 156.]
Jos kunniaksi kutsut sitä rosvon tapaa,
Kuin toisen varat miekan voimin viep' ja paljastaa
Ja orjaksensa kansan tekis, joka oli vapaa
Ja maat ja asuinpaikat lyöp' ja anastaa
Jos kunnialliseksi kutsut sitä kansaa,
Niin Suomen mies ei kunniallisuutta sitä ansaa.
[Painettu Koittareen I, s. 150 nimellä 'Suomalaisen kunnia'.]
Niinkuin narri minä nain
Vanhan kompuran ma sain
Hän oil rikas, minä köyhkö
Vaikka työtä tein kuin löyhkö.
Hoki sitä päivät yöt
Kuka tehnyt täss on työt
Tokko leivot tokko paistat
Vaikka parhat palat maistat.
Minä poltin tupakkaa
Jost' oil altis jupakkaa
Otin kerran tilkan viinaa
Jost' kärsin paljon piinaa.
[Ennen painamaton.]