"Sain työtä muutamasta Willametten sahasta ja oleskelin siellä sitten muutamia vuosia. Tuo elämä ei minua kumminkaan tyydyttänyt. Ikävöin niin vuoristoon ja metsiin, että eräänä päivänä kokosin tavarani unhottamatta paria naulaa parasta ruutia, millä milloinkaan on ammuttu luoteja riistaan, heitin oivallisen Jake Hawken-luodikon olalleni ja läksin vuoristoon elämään vapaata metsästäjän elämää.
"Ansaitsin heti melko hyvin, sillä majavan nahat olivat hyvässä hinnassa siihen aikaan, hyötymättä siitä kumminkaan sen enempää. Menetin nimittäin Sacramentossa eräänä yönä kaikki rahani pelissä jääden aivan puille paljaille. Päätin silloin pysyä erilläni tuollaisesta vastaisuudessa ja sen lupauksen olen pitänytkin.
"Aina siitä asti olen oleskellut täällä vuoristossa käyden ainoastaan kylissä silloin kun olen tarvinnut ruutia ja muita välttämättömiä kapineita; mutta tuon yön jälkeen en ole koskenut kortteihin. Tällainen poika ei tarvitse kahta opetusta, sen saatte uskoa.
"Voisin kertoa teille sadoista otteluista intiaanein kanssa mutta luullakseni saatte pian itsekin taistella heitä vastaan tarpeeksenne.
"Olen nyt matkalla itään päin Garyn linnoitukseen omissa asioissani, mutta minulla ei ole mitään kiirettä. Minulle on yhdentekevää, missä milloinkin oleskelen."
Kun vanha metsästäjä oli lopettanut kertomuksensa, käytti Pierre tilaisuutta hyväkseen kertoen hänelle heidän äskeisen seikkailunsa intiaanein kanssa ja ikävän sattuman, joka oli riistänyt heiltä heidän toverinsa. Vanhus kuunteli kysyen aina silloin tällöin jotakin, kun ei joku asia tuntunut hänestä kyllin selvältä. Vihdoin hän huudahti:
"Tiedän, ketkä tuon tekivät! Varmasti samat roistot, jotka nylkivät Griff Evansilta päänahan Soda Creekissä noin kuukausi sitten. Katsokaa, Griff oli kerrassaan mainio ampuja ja hän ylpeilikin sanomalla, että niin kauan kuin hänellä on pyssy, ei maailmassa ole mitään, jota hänen tarvitsee pelätä. Hän oli liian rohkea ja varomaton, ja kerran kun hän nukkui majassaan, murhattiin hänet. Hän ei osannut aavistaakaan mitään, ennenkuin häneltä oli päänahka poissa. Nämä intiaanit kuuluvat Valkoisen Suden joukkoihin yhtä varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä."
"Luuletteko", kysyi Pierre, "että satumme vielä vastakkain heidän kanssaan?"
"Epäilen sitä suuresti! He ovat varmasti olleet matkalla linnoitukseen myymään nahkoja, ja silloin saatte olla varmat, etteivät he ilmaise mitään kohtauksestaan kanssanne. Sieltä ovat he luultavasti matkustaneet kotiinsa, jolloin ette tapaa heitä, ellette nyt erityisesti sitä halua."
Gaultier kehoitti syrjässä Pierreä pyytämään vanhaa Jakea heidän toverikseen metsästysretkelle ja lupaamaan hänelle kolmannen osan saaliista. Vanhan metsästäjän vastaus tähän ehdotukseen oli luonteenomainen: