"No niin, poikaseni, välipä tällä, vaikka rupeankin. Jos punanahat nylkevät päänahkanne, vannon, että kostan puolestanne ja vien kokoamanne nahat linnoitukseen. Jos taasen käy päinvastoin, mikä ei ole ollenkaan luultavaa, menettelette luultavasti samoin. Minulla on jo koossa melkoinen joukko nahkoja, mutta niiden piilopaikan ilmoitan vasta sitten teille, kun vanha pää-parkani joutuu nyljettäväksi. Jos sanoisin teille tuon piilopaikan nyt, niin kuka takaa, ettette nylje päänahkaani heti odottamatta intiaaneja avuksenne."
"Jos saamme teidät toveriksemme", sanoi Pierre, "tulemme niin iloisiksi, ettemme nyt jouda muuta ajattelemaankaan. Sitäpaitsi ovat kokemuksenne meille suureksi hyödyksi silloin kun joudumme tekemisiin intiaanein kanssa."
"No niin, eivät ne ainakaan ole vahingoksikaan, sanon sen teille rehellisesti, poikaseni. Kun meistä nyt on tullut tovereita, saanen ehkä kysyä, mihin oikeastaan olette matkalla?"
"Aiomme metsästellä Bull Poundin lähteillä", vastasi Pierre.
"Luultavasti tiedätte, missä ne sijaitsevat?"
"Varmasti, sillä sieltähän minä juuri palailen", sanoi Jake. "Niin, olen tehnyt melko suuren kierroksen aivan yksinäni. Sinne on hirveän pitkä matka, mutta sen voi tehdä kumminkin helpommin kanootilla kuin jalkaisin."
"Eikö teillä ollut hevosta?" kysyi Gaultier.
"Oli minulla hevonenkin, mutta minun oli pakko syödä se. Niin, aivan valehtelematta! Jouduin kolmeksi viikoksi sellaiseen hiekkaerämaahan, ettei siellä ollut jalan juoksevaa eikä siivin lentävää. Minun oli niin muodoin joko ammuttava hevoseni tahi kuoltava nälkään, johon en ollenkaan ollut taipuvainen, koska yhdellä ainoalla laukauksella voin hankkia viisisataa naulaa tuoretta lihaa. Se riitti minulle niin pitkäksi ajaksi, kunnes sain muuta riistaa. Ei, Jake Hawkenia ei vain niin hevillä nujerreta. Voitte olla varmat, että silloin on tosi kysymyksessä, kun hän kellistyy."
Sovittiin senvuoksi, että jatketaan matkaa ja metsästetään yhdessä, ja jaetaan saalis kolmeen osaan. Jake kertoi heille onnistuneensa viime vuonna erinomaisesti ja myyneensä nahat hyvästä hinnasta erääseen turkisyhtiön linnoitukseen.
Gaultier ei ollut milloinkaan ennen ollut näin kaukana lännessä kuin nyt, ja senvuoksi hän päivittäin odottikin näkevänsä puhveleita, joita hän oli luullut olevan paljon läntisillä aavikoilla.
Niinä viikkoina, jotka seurasivat heidän tutustumistaan Jakeen, kulkivat he niin nopeasti kuin suinkin. Seudut olivat jo kokonaan muuttuneet. Metsäin sijalle oli tullut aavoja asumattomia aavikoita, joissa oli siellä täällä yksinäisiä metsiköitä kuin saaria vihannuuden valtameressä. Siellä oli riistaa runsaasti, mutta puhveleita ei vain vielä näkynyt.