Lauma oli nyt kokonaisuudessaan uinut joen yli, ja metsästäjät aikoivat juuri nousta maihin nylkemään ja paloittelemaan eläimiä, kun heidän huomionsa kiintyi suureen susilaumaan, joka oli seurannut eläimiä, anastaakseen jokaisen kuolleen ja väsyneen puhvelin. Ne olivat nyt ujostelematta hyökänneet rannalla olevien metsästäjien ampumien eläinten kimppuun repien ja syöden niiden lihaa niin ahnaasti kuin suinkin vain voivat.
Tämä oli jo vanhan Jakenkin mielestä liikaa. "Nuo häpeämättömät roistot", huudahti hän, "aikovat anastaa lihamme, mutta luullakseni on vanhalla toverillani siihen jotakin sanottavaa."
Sanottuaan sen ojensi hän luodikkonsa lauman suurinta kohti ja kun hän laukaisi, hypähti peto ilmaan maaten sitten aivan hiljaa.
Pierre ja Gaultier valitsivat myöskin kumpikin pedon ja molemmat onnistuivat ampumaan otuksensa. Pierre voitti kokonaan vanhan Jaken sydämen ampumalla monta onnistunutta laukausta noihin hiipiviin petoihin, jotka pakenivat töyrään yli niin nopeasti kuin vain käpälistä lähti.
"Nuo teidän pyssynne ovat mainioita aseita", huomautti hän. "Mistä olette ne ostaneet?"
Pierre kertoi hankkineensa ne New Havenista, Connecticutin valtiosta vähän aikaa sitten juuri tätä metsästysretkeä varten. Jaken kiintymystä omaan varmaan pyssyynsä ei kumminkaan mikään sen ja makasiinikiväärien välinen vertailu voinut vähentää.
"Se on pelastanut henkeni useammasti kuin kerran", sanoi hän, "ja monen harmaan karhun vaelluksen on se lopettanut. En voi luopua vielä vanhasta pyssystäni. Olemme olleet kuin mies ja vaimo melkein parikymmentä, vuotta, jos nyt niin voidaan sanoa, ja niin kauan kuin se ampuu tarkasti, emme aio erota."
Vanhus oli nyt päässyt oikeaan vauhtiinsa. Hänellä oli jälleen kerrankin lihaa, ja sinä yönä kertoi hän leiritulen ääressä tarkkaavaisesti kuunteleville tovereilleen monta hiuskarvan varassa ollutta pelastusta ja vaarallista seikkailua, suurten kyttyräpalasten paistuessa kekäleillä ja mehuisten viipaleiden siirtyessä tulikuumina hänen suureen vatsaansa.
Suuria lihakimpaleita oli asetettu melkoisten nuotioiden viereen paistumaan. Metsästäjät olivat rakentaneet ne saadakseen lihan sellaiseen kuntoon, ettei se pilautuisi matkan kestäessä.
Oli jo myöhäinen, ennenkuin he sinä iltana paneutuivat levolle. Huolimatta susista, jotka rähisten tappelivat joen rannalle jääneistä puhvelien raadoista, vaipuivat nuorukaiset vihdoinkin raskaaseen uneen jättäen vanhan Jaken ensimmäiseksi vahtimaan. Sen kestäessä lohdutti tämä itseään vieläkin kyljyksillä ja herkullisen kyttyrän viipaleilla.