VI.
CHESTERFIELD. JAKEN MIELIPITEITÄ. ANTILOOPPEJA.
Tarkoituksemme ei ole kertoa kaikista seikkailuista, joihin kolme metsästäjäämme joutuivat matkallaan Kalliovuorille. Heidän päivänsä kuluivat yleensä vain kanootin melomisessa mitään sen jännittävämpää tapahtumatta, ellemme ota lukuun jotakin tilapäistä metsästysretkeä aavikoille tahi virran rannoilla kasvaviin metsiin.
He viettivät muutamia päiviä Chesterfieldissä. Pierre ja Gaultier olivat taloudenhoitajan vieraita ja Jake tapasi siellä muutamia vanhoja tuttuja, joiden sydämelliset tervehdykset ja kummalliset mielipiteet huvittivat nuorukaisia suuresti.
"Halloo, Jake, vanha karhu", huudahti muudan, "ojennahan tänne kourasi! Luulin sinun kellistyneen silloin kun mustajalat nylkivät Elk Biddleltä päänahan. Hurraa puolestasi, vanha koni! Missä olet oikein oleskellut? Oletko käynyt mustajalkojen luona saadaksesi tammasi ja turkiksesi takaisin?"
"Kävinpä tietenkin!" vastasi Jake. "Sain takaisin vanhan tammani varmasti ja nyljin sen mustalta ryöstäjältä päänahan. Jollakin noista roistoista on vanhat säärystimeni kumminkin vielä. Luullakseni ei noille haisunäädille ole ollenkaan terveellistä tehdä minulle tuollaisia kepposia."
"Ei varmaankaan, ainakaan minun mielestäni!" vastasi hänen ystävänsä.
Nämä vanhat toverit viettivät yhtymistään oikeaan vuoriston tapaan, pannen toimeen hurjia juominkeja. Koko metsästyskauden tulokset tuhlattiin whiskyyn, jota nuo villiintyneet miehet joivat kuin vettä.
Vietettyään neljä päivää linnoituksessa läksivät metsästäjämme sieltä. Miehistö ja metsästäjät kokoontuivat rannalle katsomaan heidän lähtöään pannen vaarat raikumaan huudoillaan, kun kevyt kanootti alkoi jälleen halkoa leveän Saskatchewanin aaltoja.
Ensimmäisten penikulmain taipaleella puhuivat matkustajat vain vähän ollen luultavasti suruissaan poistuttuaan sivistyksen viimeisestä etuvartijasta, jota he eivät tulisi näkemään pitkiin aikoihin. Mutta mitä sitten Pierre ja Gaultier, joiden suhteellisesti suurempi sivistysmäärä teki heidät vastaanottavaisemmiksi tuollaiselle tunteelle, lienevät ajatelleetkaan, eivät mitkään olosuhteitten muutokset voineet lamauttaa vanhan Jaken mieltä pitkäksi ajaksi. Hän murahteli silloin tällöin itsekseen kuin jotakin mutkikasta arvoitusta ratkaistaessa.