"Katsokaa, pojat", sanoi Jake viitaten kauemmas rannalle, "tuolla on paljon riistaa."

Totellen kehoitusta kääntyivät nuorukaiset nopeasti katsomaan huomaten rannalla pienen antilooppilauman. Kauempana polviaan myöten vedessä oli useita hirviä, jotka illan hämärtyessä olivat tulleet sammuttamaan janoaan.

"Tästä paikasta, jossa nyt istun, olen nähnyt järven rannalla yht'aikaa viisikymmentä hirveä lukuunottamatta valkohäntäisiä antilooppeja, ja se sattui sen jälkeen kuin olin jo metsästellyt täällä kokonaisen metsästyskauden."

Koska he eivät nyt tarvinneet lihaa, eivät he ruvenneet ahdistamaan eläimiä, ja päättivät jättää sen tekemättäkin lähimmässä ympäristössä, kunnes he olivat saaneet majansa valmiiksi. Sen työn toivoivat he voivansa suorittaa viikossa. Syötyään läksivät nuorukaiset kuljeskelemaan järven rannalle ihastellen uutta kotiaan ja löytäen joka käänteestä jotakin uutta mielenkiintoista nähtävää.

Siellä oli poukamia, jotka näyttivät kokonaan katoavan sananjalkojen nojollaan olevien rehevien oksien alle. Niihin olivat myskirotat rakentaneet kupolimaiset pesänsä, ja nuorukaisten tunkeutuessa tiheikköön ilmaisivat alituiset loiskahdukset, kun ne peloissaan syöksyivät veteen, niiden suuren lukumäärän. Monenlaiset vesilinnut ohjasivat pieniä poikasiaan vesitse johonkin syrjäisempään lahdelmaan, jossa ne saisivat olla rauhassa. Pensaikosta usein kuuluva äänekäs risahtelu ilmaisi siellä olevan suurempaakin riistaa.

Heidän kulkiessaan alkoi ilma jäähtyä, järven pinnasta alkoi kohota valkoista sumua, joka pysyi joko paikoillaan tahi vieri hitaasti suurin pilvin eteenpäin oikullisten tuulenpuuskien kuljettamana. Kun he palailivat leiriin, kuuluivat lintujen äänet terävinä ja selvästi, ja järven toisella rannalla olevalta kukkulalta kantautui heidän korviinsa jaguaarin kiljunta. Heidän saapuessaan leiriin kokosi vanha Jake juuri parhaillaan risuja.

"Kuulin pantterin kiljunnan", sanoi vanhus, "ja kokoan sen vuoksi risuja voidaksemme polttaa suurta nuotiota. Se peloittaa pedot pois."

Metsästäjät paneutuivat nyt pitkäkseen nauttiakseen unesta, joka, kiitos heidän päivän kuluessa kestämäinsä vaikeuksien, tuli syväksi ja virkistäväksi.

XVI.

ENSIMMÄISET MAJAVAT JA LOPPU.