Kolmantena päivänä heidän hunajanpyynnistään poistui kanootti Bull Poundilta kääntyen muutamalle pienemmälle joelle, joka yhtyi siihen lännestä. Sitä ympäröivä luonto näytti hyvin synkältä. Korkeilla savirannoilla, joita vesi paikka paikoin oli niin kovertanut, että ne olivat pudonneet tahi vierineet jokeen ja kaventaneet sen uoman puolen levyiseksi, kasvoi tiheätä mäntymetsää, joka ojenteli oksiaan virralle. Tällaisessa hämärässä holvissa metsästäjät meloivat koettaen silloin kun rannat sen soivat lävistää katseillaan tuota synkkää näköalaa nähdäkseen jotakin hauskempaakin kuin tätä yhtämittaista surullista. "Mikä yksinäinen ja synkkä paikka tämä onkaan!" sanoi Gaultier haluten katkaista painostavan äänettömyyden. "Täällä ei voisi kukaan elää viikkoakaan!"
Toverit hätkähtivät kuullessaan sanojen "täällä ei voisi kukaan elää viikkoakaan!" selvästi toistuvan. Nuorukaiset eivät olleet taikauskoisia tuon sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta melkein jokainen saloseudun asukas uskoo salaa johonkin yliluonnolliseen, joka on vallannut asunnokseen metsän kaikkein hämärimmät ja synkimmät kolkat. Heidän oli hyvin vaikea uskoa, ettei tätä hämärää synkkää virtaa hallinnut joku aave, jonka pahaaennustava ääni kajahteli kallioista, ja senvuoksi panivat he Gaultierin ajattelemattomille sanoille suuremman merkityksen kuin ne ansaitsivatkaan. Vasta sitten kuin he jälleen olivat puhelleet ja huudelleet, voivat he vapautua tuosta vastenmielisestä tunteesta saatuaan varmuuden, ettei se ollut muu kuin kaiun aiheuttama kepponen.
"Onko meidän kuljettava pitkältikin tätä virtaa?" kysyi Pierre.
"Noin kymmenen penikulmaa", vastasi Jake, joka oli huvitettuna tarkastellut tämän synkän joen vaikutusta tovereihinsa, unhottaen kokonaan, että se oli vaikuttanut häneenkin samoin muutamia kuukausia sitten, jolloin hän ensimmäisen kerran oli melonut sen tummaa vettä ylöspäin.
Aavejoki, kuten tätä virtaa nimitettiin, virtasi hitaasti, joten heidän matkansa edistyi nopeasti. Kierrettyään erään niemen kuulivat he veden kohinaa, jonka Jake sanoi aiheutuvan niin jyrkästä putouksesta, että heidän oli sivuutettava se maitse. Tämä heidän matkansa ikävä vastus tuli pian näkyviin. Muudan kallioinen pengermä, jonka yli vesi syöksyi, ulottui rannasta rantaan. Kanootti ohjattiin viettävälle rannalle ja metsästäjät alkoivat nopeasti purkaa tavaroitaan maalle. Ollen parhaillaan siinä toimessa hämmästyivät he nähdessään useita metsästäjiä, jotka lähestyivät heitä. Ne kuuluivat samaan joukkoon, jonka he olivat kohdanneet Saskatchewanilla Jaken ystävän, tuon ranskalais-kanadalaisen johdon alaisena. He olivat nyt matkalla tuolle virralle menetettyään kanoottinsa sattumalta tapahtuneessa onnettomuudessa ja voimatta mitenkään rakentaa uutta täällä erämaassa aineiden puutteessa. He auttoivat mielellään metsästäjiä kanootin ja tavarain kantamisessa putouksen sivu tahtomatta avustaan mitään palkkaa. Pierre pakotti heidät kumminkin lopulta ottamaan vastaan hieman tupakkaa nähtävästi heidän suureksi tyydytyksekseen. Sitten he läksivät jatkamaan matkaansa kadoten pian puiden runkojen muodostamaan synkkään sokkeloon.
Putouksen niskassa oleva virta oli nopea ja kova hypellen kivettömässä uomassa, jota joen yli nojautuvien puiden oksien lomitse tunkeutuvat auringonsäteet valaisivat. Gaultierin terävät silmät huomasivat joessa paljon purolohia, jotka pakenivat rantojen ja kallioiden varjoon kanootin lähestyessä.
Muutamassa paikassa muodosti joki melkein puolen penikulman pituisen aivan viivasuoran kanavan, jonka rannoilla kasvavien puiden oksat ulottuivat sen yli toisiinsa. Kirkasvärisiä sananjalkaryhmiä kasvoi siellä täällä rannoilla taivuttaen solakoita kauniita lehviään vettä kohden. Tämä vesitie oli hyvin kaunis; kaikki oli heleän väristä ja raikasta eroten miellyttävästi joen alajuoksun synkästä luonnosta. Kierrettyään sen päässä olevan niemekkeen huomasivat metsästäjät saapuneensa joen niskaan suurelle metsien ympäröimälle järvelle, jonka takaa Kalliovuorten rosoiset huiput vartioivat maisemaa. "Noilta vuorilta", sanoi Jake, "laskee tähän järveen neljä virtaa, ja ne ovat aivan täynnä majavia. Näette kai", lisäsi hän, "noiden kukkulain rinteillä olevat kuivuneet puut? Majavat ovat kuolettaneet ne kaikki kootessaan puita patoihinsa. Ylempänä jokien varsilla on muutamia niittyjä, jotka ovat aikojen kuluessa muodostuneet samalla tavalla." Kanootti suunnattiin nyt Jaken ohjeitten mukaisesti järven poikki erääseen syvään lahteen, joka parin pitkän metsää kasvavan niemen välitse pisti syvälle maahan. Sen päässä oli pieni viheriä mäki, jota suuret männyt ympäröivät kaikilta muilta tahoilta paitsi järven puolelta, jossa ruohokkoa reunusti hopeanvärinen hietikko, mitä aallot pehmeästi huuhtelivat.
"Tässä on se paikka", sanoi Jake, "ja mielestäni ei juuri miellyttävämpää voi löytääkään. Järvessä ja joissa on paljon kaloja, metsissä ja kukkuloilla paljon riistaa ja joissa kosolta majavia. Ruvetkaamme rakentamaan majaa heti saadaksemme elämämme niin mukavaksi kuin suinkin."
Nuorukaiset olivat riemuissaan vanhan metsästäjän heille osoittamasta paikasta. Eläminen hirsimajassa tällä viheriöitsevällä rinteellä järven rannalla kalojen ja riistan ollessa melkein käden ulottuvilla oli heidän mielestään onnellisen elämän huippu. Muu maailma oli jäänyt johonkin käsittämättömään etäisyyteen ja täällä he luulivat vapautuvansa kokonaan kaikista monista ikävyyksistä, joita he olivat huomanneet seurustelemisen muiden ihmisten kanssa aiheuttavan. Kanootti, jonka he tyhjensivät ja nostivat vedestä, kannettiin mäelle puiden suojaan. Sitten he sytyttivät suuren nuotion, jonka paisteessa pian pihisi melkoinen hanhi, jonka Pierre oli ampunut juuri heidän järvelle saapuessaan. Väsyneinä päivän vaivoista paneutuivat metsästäjät tulen viereen pitkäkseen odottaen nälän aiheuttamin kärsimättömyyksin ateriansa valmistumista.
Aurinko laskeutui nyt kuin hehkuva rautapallo läntisten vuorten huippujen taakse kullaten loistavilla säteillään pilvet ja värjäten vuoret, metsät ja veden kirkkaan värisiksi. Kaukana järvellä, juuri siellä, missä vesi loisti kuin kiilloitettu kupari, oli paljon vesilintuja, joiden äänten kaiku pitkästä välimatkasta huolimatta kuului epäselvästi leiriin.