"Se lensi suoraan tuohon pitkään poppeliin", sanoi Pierre. "No, Jake, miten aiotte nyt menetellä löytääksenne pesän?"
"Sen saat pian nähdä", vastasi metsästäjä mennen hieman sivulle toiseen paikkaan. "Gaultier", lisäsi hän, "mene merkitsemään tuo suuri poppeli kirveelläsi nähdäksemme suunnan. Sitten kai näet tuon kauempana samassa linjassa olevan suuren männynkin? Merkitse sekin!"
Gaultierin juostessa täyttämään käskyä pyydysti Jake toisen mehiläisen kohdellen sitä aivan samoin kuin ensimmäistäkin. Sekin lensi samaan lehtoon.
"Olen seurannut tuon kärpäsen lentoa", sanoi Jake, "ja se leikkasi ensimmäisen suunnan hieman tuon suuren männyn tuolla puolella. Nyt se on tehty, pojat", lisäsi hän, "lähtekäämme etsimään. Pesä on jossakin parinkymmenen metrin päässä tuosta suuresta kuusesta."
"Miksi te sirottelitte niiden päälle rikkiä, Jake?" kysyi Gaultier yhdyttyään heihin.
"Kun toiset haistavat tuon heille lahjoittamani aineen, syntyy pesässä luullakseni melkoinen hälinä", vastasi metsästäjä. "Näettehän", lisäsi hän, "että ensimmäinen mehiläinen päästyään vapaaksi lensi pesäänsä suoraan kuin pyssyn luoti. Merkitsimme silloin paikan metsässä, johon se katosi, ja jonkun toisen siinä suunnassa olevan puun, missä silloin satuimme olemaan. Sitten pyydystimme toisen pörriäisen noin parinsadan metrin päässä sivulla ensimmäisestä paikasta niin, että sen lennon suunta katkaisi tuon ensimmäisen pesään johtavan linjan."
Nuorukaiset kuuntelivat, ollen hyvin ihastuneet vanhan metsästäjän viekkauteen. Mutta he olivat nyt saapuneet tuon suuren männyn juurelle ja kun he pysähtyivät kuuntelemaan, erottivat he vähän matkan päästä peloittavaa surinaa. Edeten siihen suuntaan tulivat metsästäjät muutaman suuren vanhan pumpulipuun juurelle, joka oli joko vuosien lahottama tahi jonkun myrskyn turmelema. Rungossa oli noin parinkymmenen jalan korkeudella reikä, jonka edustalla joukko noita vihaisia hyönteisiä pörräsi. "Kuulette kai niiden surinan?" kysyi Jake. "Vannon, etteivät nuo kaksi sinne lähettämääni ole olleet hyvinkään tervetulleet. Mutta tarttukaa nyt kirveisiinne, pojat. Jos me koko päivän tuijotamme tuohon reikään, emme saa maistaa hunajaa tippaakaan."
Pierre ja Gaultier alkoivat työskennellä ja muutamien hetkien kuluttua ilmestyi puun kylkeen ammottava aukko ilmaisten, että puu oli melkein kokonaan ontto! Aukkoon sytyttivät he nopeasti lehdistä ja kosteista sammalista tulen, joka lähetti paksuja savupilviä runkoon, kunnes ne tunkeutuivat jälleen ulos tuolta ylempänä olevasta reiästä. Se karkoitti pian mehiläiset, jotka olivat surisseet kuolemaa ja perikatoa heille kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen. Puu oli pian hakattu poikki ja kaatuessaan halkesi se paljastaen herkullisen sisältönsä säälimättömien hävittäjien anastettavaksi. Huolimatta siitä, ettei kesä ollut vielä puolessakaan, olivat nuo ahkerat hyönteiset koonneet jo paljon hunajaa. Metsästäjät kokosivat sen tarkasti talteen kiiruhtaen sitten hyvin tyytyväisinä kantamuksineen takaisin kanoottiin.
Heidän matkansa alkoi nyt lähetä loppuaan. Vain muutamia päiviä vielä ja he saapuisivat laaksoon, jossa he Jaken suunnitelman mukaan tulisivat viettämään syksyn ja talven metsästelläkseen majavia ja kootakseen karhun, suden, pantterin, hopeaketun ja useiden hirvilajien nahkoja. Nuorukaiset tunsivat tulevansa hieman surullisiksi ajatellessaan, että heidän hupainen venematkansa vaivoineen, vastuksineen ja huveineen oli jo melkein lopussa. Ollen jo Kalliovuorten kynnyksellä odottivat he kumminkin kiihkeästi metsästyksen suomaa jännitystä vuoriston autioissa erämaissa, metsäisillä jyrkänteillä ja laaksoissa. Jake oli ylistänyt laaksoa, johon he olivat matkalla, niin kovasti, että he voivat kuvitella sen muodon mielessään melkein yhtä hyvin kuin jos he olisivat siellä jo ennenkin olleet.
Näiden odotusten suoman huvin rinnalla ajattelivat he myöskin palaamistaan samaa tietä ensi keväänä, jolloin he vielä saisivat kanootillaan halkoa kovien koskien kuohuja ja metsästellä rannoilla silloin, kun halu tahi välttämättömyys heidät siihen pakottivat. Näiden kuvittelujen kannustamana ponnistelivat he eteenpäin pitentäen päivämatkojaan ja lyhentäen päivällistuntejaan.