Ja nuorukaiset huomasivat todellakin, että kuollut joutsen jouduttuaan molempien virtain yhtymäkohdassa olevaan pyörteeseen vieläkin kieppui toisen rannan vieressä. Koska ei muita intiaaneja ilmestynyt näkyviin, päättivät pojat yrittää uhallakin, ja astuttuaan kanoottiin meloivat he joen poikki anastaen linnun, joka oli noin kolmenkymmenen naulan painoinen komea uros. Sitten he nousivat maihin ja saatuaan nuotion palamaan valmistivat he päivällisensä, jonka tarpeessa he jo suuresti olivatkin.
Pierre, joka oli oleskellut pitemmän aikaa kuin kumpikaan toverinsa Luoteisterritoriossa, jonka eräissä osissa muutamiin vuoden aikoihin intiaanit ja turkiskauppiaat syövät melkein vain joutsenia ja muita muuttolintuja, oli sen vuoksi hyvin tutustunut noiden lintujen elämään. Heidän syödessään päivällistä tyydytti hän sentähden tovereinsa uteliaisuuden kertomalla heille Hudsonin lahden territorion eri joutsenlajeista.
"Amerikassa elää", aloitti hän, "kolme joutsenlajia. Ne ovat kaikki suuria, mutta suurin ja raskain on kumminkin 'toitottaja', joka useinkin on kolmenkymmenen naulan painoinen, viidenkolmatta tahi seitsemänkymmenen tuuman pituinen ja siipien väli useinkin kuudetta jalkaa.
"Kuten näette, on tämä saamamme otus valkoinen mustin jaloin ja nokin, ja voidaan se myöskin tuntea sen pään ja niskan kuparille vivahtavasta väristä.
"Pitkänkin matkan päästä voidaan se helposti erottaa toisista lajeista, vannekaulasta ja Bewickin joutsenesta, suuremman kokonsa ja äänensä perusteella. Näiden eri lajien elintavat ovat hyvin samanlaiset. Toitottajat näyttävät kumminkin kokoutuvan suurempiin parviin kuin toiset ja tulevan myöskin aikaisemmin keväällä pesimispaikoilleen.
"On vaikeata määritellä leveysastetta, jonka toisella puolella tätä lintua ei olisi nähty. Muutamat sanovat nähneensä sen pesiä niinkin kaukana etelässä kuin yhdeksännelläkuudetta leveysasteella olevan Lessen Slave-järven eteläisillä rannoilla, mutta luullakseni ovat tuollaiset tapaukset melko harvinaiset. Minä puolestani en ole nähnyt puoltakaan tusinaa pesää yhtä monena vuonna, ja Assiniboinen linnoituksen asiamies kertoi minulle, ettei hän ole nähnyt pariakymmentäkään niinä monina vuosina, jotka hän on oleskellut linnoituksessa. Senvuoksi leviääkin suurin osa sitä kauemmaksi pohjoiseen, napapiirin tuolle puolelle, Bothia Felixin ja Kuningas Wilhelmin maan rajattomille soille. Hyvin luultavaa on, että niitä oleskelee Suuren Kalajoen autioitten rantojen läheisyydessä olevissa järvissäkin, mutta nuo villit seudut sekä niiden eläinmaailma ovat vielä melkein tuntemattomat.
"Toitottaja saapuu tavallisesti niin paljon aikaisemmin pohjolaan kuin nuo toiset lajit, että silloin tavallisesti vielä kaikki lammikot, järvet ja joet ovat jäässä, minkä vuoksi sen on pakko hakea ruokansa suliksi jääneistä paikoista, kuten koskista, putouksista ynnä muista.
"Tuollaisissa tilaisuuksissa tapaavat metsästäjät, joko intiaanit tahi valkoiset, niitä suuria joukkoja. Niin, on todellakin laajoja seutuja, joissa intiaanit elävät lintujen muuttamisaikana melkein vain näillä ja muilla linnuilla, kuten villihanhilla ja sorsilla.
"Intiaanit pyydystävät joutsenia sekä ansoilla että ampumalla. Maalla olevaan pesään asetetaan juoksusilmukka. Linnut tulevat pesään toiselta ja poistuvat siitä sen toiselta puolelta. Silmukka jännitetään sisäänkäytävän puolelle.
"Ansoja jännitetään virtojen matalikoillekin aina jonkin matkan päähän toisistaan, useinkin monia penikulmia laajalle alueelle. Ansat kiinnitetään tavallisesti pohjaan iskettyihin paaluihin.