Ei, niin he eivät saisi puhua. Ei yksikään ihminen, ei Johanneskaan saisi aavistaa, mikä häntä oli uhannut. Jos petos oli tapahtunut, saisi siitä kärsiä vain se, joka sen oli tehnyt. Mutta toinen, joka oli syytön ja luottavainen, ei saisi tuntea siitä tuskaa eikä häpeää.
Paul Gordon ponnahti pystyyn muistokiven luota. Yhden katseen hän loi vielä taaksepäin, suoralle, valkoiselle tielle, jota pitkin hän oli tullut. Sitten hän käänsi kasvonsa kaupunkia kohti ja kulki suoraan eteenpäin katsomatta enää ympärilleen. Ja Heilwigshof jäi kauas hänen taaksensa päivänpaisteeseen, peltojensa kultaisen rauhan ympäröimänä.
IX.
On kulunut pitkä aika. Sen kestäessä ei siellä ole paljonkaan muuttunut. Tilan elämä käypi vanhaa, säännönmukaista kulkuaan, asukkaat, kuten vieraatkin, ovat entiset. Sininen huone vain on koskemattomana. Sillä se, joka muutoin siinä asui, kuuluu vainajiin. Ja jos tilanomistaja tahtoo kunnioittaa jotakin vierastaan, vie hän hänet sinne sisälle ja kertoo ystävästä, joka oli hänen elämänsä suurin ylpeys, ja jonka menetys oli hänen ainoa tuskansa. Huoneen seinällä riippuu talon rouvan keskeneräinen muotokuva ja sitä vastapäätä toinen, valmis, jonka taiteilija oli maalannut Roomassa talvella senjälkeen kuin oli ollut viimeistä kertaa täällä. Siinä on sama kirkas olento, ruusuja siroittaen, ruusujen ympäröimänä, rakastettavana ja nuorena, kuten uneksitun, saavuttamattoman onnen ruumiillistumana. Sanotaan, että se on hänen paras teoksensa.
Mutta Friede-rouva, joka ei nyt enää ole nuori, ja joka on miltei puolisonsa kaltainen ilmeen ja olemuksen rauhallisessa hyvyydessä, katsoo kuvaan kuten kaukaisesta, kaukaisesta etäisyydestä katsellaan merta, jonka yli on myrskyssä kuljettu. Kun hän silloin koetti tunnustaa miehelleen, mikä oli saattanut tämän ystävän lähtemään sieltä, oli Johannes vain pudistanut päätään, eikä ollut tahtonut kuunnella häntä. "Anna olla, lapsi, älä kiusaa itseäsi. Minä tunnen sinut hyvin. Minä tunnen hänetkin. Vain hänen käytöstapansa se hämmennytti sinua. Hän on sisimmältään jalo, hänen sydämensä on uskollinen kuten sinunkin, se ei kykene pettämään eikä olemaan kiittämätön."
Niin oli Friede-rouvan sitten täytynyt olla vaiti. Ja mitä hänellä oli ollut kannettavanaan katumusta ja tuskaa, sen hän oli yksin kestänyt, yksin voittoisasti kärsinyt. Kun tieto Paul Gordonin kuolemasta vuoden kuluttua saapui Heilwigshofiin, saattoi hän surra häntä avoimesti, miehensä ja omana ystävänään.
Paul Gordonin kuolinpäivä on merkitty poppelin alle olevaan muistokiveen: 18 p. elokuuta 1870. Hän, joka aina oli halveksinut elämäänsä, kun se ei hyödyttänyt ainoatakaan ihmistä, kuoli auttaakseen toisia säilyttämään henkensä.
Hän kaatui Gravelotten taistelussa, haavoittuneiden kantajana.