HAKON.
Ja etkö voi niin hornan hirveäksi
Kuvailla sitä, että säikähtyis hän?
Pait sitä, etkö kaikin mokomin
Voi näyttää hälle todeks, että moinen
Kosija, jok' on ihan kadonnut,
On joko uskoton tai kuollut!
KNUUTI.
Turha
On, herra, naisten kanssa kiistellä,
Etenkin kun ne innoin rakastavat.
Ne mitään perusteit' ei ota lukuun,
Ei aikaa, eikä paikkaa. Rakkaansa
On aina heidän luonaan, itse vaikka
Varjaagein kanss' se oisi Kreikan maalla
Kyrialaksin väessä; —
HAKON.
Kova onni!
KNUUTI.
Sit' enemmän, kun se yht'äkkiä
On Nidarosissa.
HAKON.
Kuin, mitä?
KNUUTI.
Sanon:
Sit' enemmän, kun se yht'äkkiä
On Nidarosissa.
HAKON.
Kuin, Nidarosiss'?
KNUUTI.
Siks Olav' Trygvenpoik', es'isänne,
Tän hyvän kaupunkimme nimitti.
HAKON.
Haa, munkki!
KNUUTI.
Anteeks! Varmaan luulin teille
Jo sanotuksi, että palannut
On Aksel Thordinpoika.