HAKON.
Palannut?
KNUUTI.
Vai ette tiedä? Suokaa anteeks, että
Mä syytön ensin sanan teille saatan
Noin vastenmielisen.
HAKON.
Vai Aksel täällä?
KNUUTI.
Hän teitä, herra, joka paikass' etsii.
HAKON.
Ovatko vallat kaikki liittoon käyneet?
Vai Aksel täällä? Valpuriin häll' onko
Viel' aatteet samat?
KNUUTI.
Aatteet? Hyvä herra!
Milloinka rakastaja aattelee?
Kuin Hekla hänen hehkuu mielensä
Syleilemähän mielitekoistaan.
HAKON.
Saas nähdä, kumpi tässä shakkipeliss'
Saa voiton!
KNUUTI.
Varjelkaatte, herra hyvä,
Kuningas juoksurilta. Maltilla ja
Älyllä pelin voittaa voi ja pitää
Myös kuningattaren. Mun sallittenko
Vapaasti puhua?
HAKON.
No, puhu!
KNUUTI.
Aksel
On uneksija nyt kuin ennenkin.
Hän Saksass' aika ajoin ajelehti
Ja Henrik Leijonan on retkill' yhtä
Ja toista onnenkauppaa koetellut.
Tuon Saksan rahtinahan joku sana
On poikamiehen mieltä kiihottanut.
Hän itseluottamuksesta nyt kuohuu
Ja luulee itselleen kaikk' onnistuvan.
Tuo vanha paavi, pyhä Hadrianus,
On mennyt ajast' ijankaikkisuuteen.
Nyt paavinistuimesta Aleksander
Ja Viktor kovin riitelevät. Tosin
Kirkolliskokouksiss' Aleksander
On valittu, mut Fredrik Punaparta
Hän Viktoria puoltaa. Kaikkiall'
On sodan melske. Henrik Vendissä
Ja Fredrik Italjassa riehuu; Tanskan
Ja Norjan mailta kuulunut on kauan
Sisäistä sotaa, hävitystä, murhaa.
Ritarit uljaat käyttävät tät' aikaa:
Mit' enemmän pääherran valta vaipuu,
Sit' enemmäksi nousee ritarein.
Heist' on nyt paaveilla ja kuninkailla
Kyll' omiss' asioissa tekemistä,
Ja kukin luulee saavans' omin päin
Nyt tehdä; — moista aikaa Aksel käyttää.