ERLAND.
Vahvistu, vanha rinta! Kalkkisi
Juo pohjaan. Sielunpaimenen jo ammoin
Velvollisuutena ol' onnetonta
Seurailla hänen Golgathallensa.
KNUUTI.
Nyt kuoriin rientäkäämme, tullaksemme
Juhlallisessa seurueessa sieltä
Hääväelle vastaan, sitä seisattamaan.
(Menevät.)
(Koraaliveisun kuuluessa tulee hääväki seuraavassa järjestyksessä: ensiksi kuninkaan henkivartijat piilukeihäät kädessä, sitte joukko punaisiin hameisiin ja samanvärisiin lakkeihin puettuja kuoripoikia, kantaen tulisoittoja; Aksel Thordinpoika ja Hakon; useita ritareita parittain; parvi nuoria tyttöjä koreja kädessä, joista viskelevät kukkia kirkonlaattialle; Thora kuningatar taluttaen Valpuria, joka on vaatetettu valkeaan silkkiin, hiukset hartioilla riippuen, ruususeppele päässä; kuningattaren rouvat ja neitsyet parittain. Saatto kulkee etualalla Harald Gillen hautakiven ja molempain pylväiden ympäri, pysähtyy sitte niin, että miehet tulevat seisomaan oikealle puolelle Akselin ja naiset vasemmalle puolelle Valpurin sukuhaudan äärelle. Molemmat rakastavaiset laskeuvat vanhempainsa haudoille polvillensa rukoilemaan. Kuninkaan henkivartijat asettuvat riviin näyttämön perälle ja nuoret tytöt ja pojat koreinensa soittoinensa heidän eteensä. Keskeltä, pylväiden välistä, jätetään keskikäytävä avoimeksi pääalttariin ja kuoriin saakka, josta munkit juhlakulussa tulevat; veli Knuuti kirkonkirja muassaan; Arkkipiispa hopealla huoliteltu sauva kädessä. Tällä aikaa laulukunta veisaa:)
Se mies, jok' aimo vaimon saa,
Ei kaipaa kultaa, hopeaa;
Ah, vaimo laivaa kalliimp' on
Ja tuottaa onnen talohon.
Hän somin sormin kehräilee
Ja näppärästi neuloilee,
Ja istuu kangasaseissaan
Ja helkyttelee kankaitaan.
Hän vaatetettu valkeaan
On silkkiin sekä purppuraan,
Ja puheens' aina siisti on
Ja sydämensä viaton.
Hän miehelleen tuo poikia,
Tuo isänmaalle urhoja. —
Ylistys, kiitos Herralle!
Hyv' onni vihkiparille!
MUNKIT (peräpuolessa). Gloria in excelsis Deo!
LAULUKUNTA.
Amen!