AKSEL.
Entä Aksel?
VALPURI.
Sun taloos mennä pitää, Helfrid siskos
Hyväisen luoksi; isänmaatas ihan
Et jättää saa, et jäädä tänne, missä
Miel'haikus yltyisi. Maailmass' aika
Parantaa kaikki, niin myös sinun haavas.
Jalossa, tyyness' suuruudessaan luonto
Ja siskokullan seura sydäntäsi
Enemmän huojentaa, kuin rattoseurat.
Senvuoks sun pitää mennä talohos,
Jok' ylävaaran reunall' uljailee,
Yl' laakson, joen, yl' aavan meren katsoo.
Niin kohtaloas katsoa sun tulee.
Jos liioin alkaa sydän sykkiä,
Niin joutses, keihääs sieppaa, kuusikorpeen
Sä synkkään syökse! Saakoot kaihos karhu,
Ilk'ilves, jotka metsän rauhaa rikkoi.
Sä siten huoles vähitellen voitat.
Talv'illoin istu usein hyväisen
Helfridin luona orsituvassanne.
Lue hälle vanhat tarut Odinista,
Thorista, Baldurista hyvästä.
Helfridin harpun myötä laula myös;
Hagbarthin, Signen laulua ei sentään,
Äläkä laula Aakest', Elsa neidost'.
(Puhkee itkemään.)
AKSEL.
Oi, Valpur! Valpur! Laulankin vaan niistä.
(Syleilee häntä.)
ERLAND tulee takaisin.
Nyt, rakkaat lapseni, en muuta voi —
Kov' onni vaatii teidät eroomaan.
VALPURI.
Hyvästi!
AKSEL.
Hyväst'!
VALPURI.
Tavataanhan.
AKSEL.
— Taivaass'!