WILHELM.
Eikö hänen
Hopeankirjaeltu kaappunsa
Ja kultakypärinsä, rautakeihääns'
Sun, arkkipiispan, talless' ole?
ERLAND.
On.
WILHELM.
Siis Aksel pelastuu.
ERLAND.
Sä, ystäv', aiot —
WILHELM.
Epäätkö, että pyhä kansantaru
Voi joskus hyvän hyödyks vaikuttaa
Niin kuin se, käytettynä väärin, usein
Voi synnin voitoks vaikuttaa?
ERLAND.
En! — Ei
Se ole synti. — Jumal' anteeks antaa
Vähäisen viattoman petoksen,
Min hätätila hyväin hyödyks vaatii.
WILHELM.
Petoksen? Ken saa petokseks sen? Itse
Arvoinen isä, itse tulee pyhä
Olavi verhottuna minuun; hänen
Ma haamuns' olen. Haamu eikö ole
Ijäisen hengen ajallinen muoto?
ERLAND.
Ei muuksi voi sit' ymmärtää.
WILHELM.
No niin, ma
Olavi pyhän kalma muoto olen.
Sen aatteen johti mieleeni hän itse,
Mä hänen tosihaamunansa tulen.