ENDRID.
Oi, kerros
Pyhästä miehest' tuosta meille jotain.
Ijässäs olet paljon kuullut, arvaan.
KOLBEIN.
Se mielikuvitusta kiihottaa,
Ja kirkoss' yö kun vahdiss' ollaan, niin —
BJÖRN.
Oletko pelkuri?
KOLBEIN.
En eläville.
BJÖRN.
Sa oikein vastasit, mun poikani!
Sull' onko hyvä omatunto?
KOLBEIN.
On.
BJÖRN.
Siis peljät' ei sun tule kuolleitakaan.
Ei Olav' meille kellekään tee pahaa.
On meillä kaikilla — Knuut veljen hurskaan
Kun poijes luen — paljon syntejä,
Mut omatuntomme on puhdas, siks ei
Olavi kellekään tee pahaa.
ENDRID.
Kerro.
BJÖRN.
Eräänä yönä kauppalassa tässä,
Kun kello kaksitoista juuri löi —
(Kello lyö 12.)