AKSEL.
Polvin
Haraldin haudalle nyt langetkaamme
Hyvästi jättääksemme isänmaalle!
(Akselin ja Valpurin polvillensa langetessa kuuluu
kaukaa kolme koleasti kaikuvaa torvenääntä.)
WILHELM.
Mi tuo on? Joku tulee. Älä pelkää,
Sa jalo neito! Gottfrid, uskollinen
Ja kunnon palvelijani on se. Gottfrid,
Mit' asiaa? Mit' on nuot säveleet?
AKSEL.
Ne tunnen. Se on sotatorvi.
GOTTFRID.
Kaikki
Paon meille huojentaapi. Erling Kaltto
Isolla laivastolla Bergenistä
Nyt juuri vuonoon saapuu hyökätäkseen
Äkisti Hakon Herdebredin päälle.
Tuo torvi laivast' Erling Kalton soitti
Rynnäkkömerkin. Nyt ei paosta
Meit' estä mikään. Kaikk' on hämillään.
WILHELM.
Vihainen kohtalonsa kiireiseen
Käy kostoon. Tule, oiva veikko, nyt!
Sua jaloutes sotimasta kieltää
Sun heimolaistas vastaan, sen mä tiedän;
No, heitä siis hän oman onnen nojaan
Ja joudu, minne hyvä Nornas viittaa.
AKSEL (vähän vaiti oltuaan).
Velvollisuuteen Nornani mua viittaa.
WILHELM.
Kuink'? — Aiotko? —
AKSEL.
Nyt lähteä en voi,
Se tuiki mahdotont' on, armas Valpur!
WILHELM.
Mit' aiot?