AKSEL (suutelee häntä).
Hyvästi!
VALPURI.
Nyt en unhota sua koskaan.
(He eroovat.)
VIIDES NÄYTÖS.
Aksel tulee ulkoa Hakon kuninkaan kanssa, jonka oikea käsivarsi on haavoitettu.
AKSEL.
Me täällä, turvan hetkeks saamme, Herran
Pyhässä huoneess'. Istu penkille
Ja suo mun käsivartes sitoa.
Tuleehan urhon haavanhoito taitaa;
Apua ain' ei käsill' ole. — Haava
On syvä, tok' ei vaaraa. — Siteeks vaan
Jos jotain ois.
HAKON.
Mua kipeämmin koskee
Sun hyvyytes, kuin Erling Kalton miekka.
AKSEL.
Uskollisuuttan' älä viero. Vastoin
Sen aiett' ois se aivan.
(Tavottaa povestaan ja saa esiin erään liinan,
säpsähtää, mutta toimentuu kohta ja sanoo:)
Täss' on liinaa.